Hyvät surffit on jatkuneet kokoajan edellisen postauksen jälkeen. Aamuisin on aina tuulista, mut tuuli vähän laantuu päivän ja iltapäivän aikana. Aaltojen kokokin on oikein bueno, eli 4-6ft. Vedessä on tullut siis vietettyä aikaa ja paljon. Tuuli tuo mukanaan kylmyyttä ja mulla onkin välillä ikävä saunaa ja lämmintä vettä, etenkin neljän tunnin surffisessioiden jälkeen. Meillä ei siis oo lämmintä vettä talossa. Onks tässä nyt jotain pielessä että surffikoulun nimi on Agua Tibia ( = lämmin vesi) mutta siellä ei oo lämmintä vettä. Onneks mulla on sentään uusi ja hieno hiustenkuivaaja, joka puhaltaa todella kuumaa ilmaa ja pitää lämpimänä… hehee…

Laudallekin löytyi 2 ostajaehdokasta, mutta en enää myy! Miten mä saatoinkaan edes harkita sellasta vielä viikko sitten. Ollaan ihan in love laudan kanssa taas jälleen. Tai oikeestaan vasta ensimmäistä kertaa. Tää lauta tuntui hyvältä kun ostin sen (en muista mut oletan näin, miks mä nyt muuten oisin ostanut…), mutta sen jälkeen mulla on ollut kokoajan vaikeuksia surffata tällä. Kesäkuun reissulla mulla oli vuokralla vihreä timangi, joka on isompi ja sillä surffitkin sujui ihan eri tavalla. Mut nyt ollaan selkeesti päästy samalle aaltopiduudelle oman laudankin kanssa. No ehkä voisin myydä jos joku tarjoo $400… Jos on ostohaluja, niin saa käydä katsomassa ja koeajamassa Nosarassa/Agua Tibiassa. 😛
Lauantai oli mun viimeinen ilta täällä ja Nelsonin synttärit. Nelson on mun surffiope vuoden takaiselta reissulta ja aivan mahtava tyyppi. Olin lauantaina surffaamassa samaan aikaan kun se oli opettamassa. Olin melomassa aaltoon jossa Nelson olikin jo menossa, mutta se vaan huutaa että mee mee. Mä saan kuulemma dropata koska vaan sen aalloille koska se saa surffata täällä joka päivä toisin kuin mä, ja se haluaa että mä kehityn surfissa. Kiitos vaan! Ihania ihmisiä täällä. En kyllä ikipäivänä kehtais dropata sen enkä kenenkään muunkaan eteen, enkä ihan usko että Nelsonkaan tykkäis siitä. Mutta ihanaa joka tapauksessa kun joku on noin ystävällinen ja tsemppaa ja kannustaa. Mulle riittää mainiosti jos kaikki noudattaa etikettiä ja on droppailematta toisten eteen. Eikä kukaan tarvii etuoikeuksia, paitsi surffikoululaisille voi joskus olla kohtalias ja antaa niiden mennä.
La iltana käytiin Adrianin kanssa ensin La Lunassa romanttisella pizzalla ja piña coladalla. Jos surffaa kun mies, niin pitää vastaavasti syödä kun hevonen! Adrianin hyvä kaveri Carlos oli siellä tarjoilijana ja se on just viihdyttävää seuraa. Se aina haluaa livauttaa rommia mun dieettikolaan. Ruoka ja juoma oli superia ja niitten jälkeen jatkettiin Chamaniin Nelsonin kemuihin. Mainiot kekkerit vaikka Adrian yllättäen jumiutui DJ koppiin melkein koko illaksi. Musa oli ainakin hyvää! Eikä kukaan tainnut selvitä Chamanista Tropicanaan… 
Nyt päästään vihdoin otsikossa mainittuun asiaan eli extreme tuuli-surffiin. Sunnuntai oli mun vika päivä. Bussi San Joseen lähti 12:30 ja halusin vielä surffata aamulla. Ja aamulla oli aivan sairas tuuli. Mutta vika päivä ja veteen oli mentävä kun ei voinu jäädä odottelemaan tuulen tyyntymistäkään. Matka rannalle meni vielä hyvin viidakon uumenissa. Rannalla laitoin leashin kiinni ja kurottauduin seisomaan ja tsiigailemaan aaltoja. Saman tien tuuli nappasi mun laudan maasta ja se lensi täysiä päin mun reittä ja tippui jalkapöydän päälle. Auuu… Koski ihan hemmetisti!!! Halvaannuin tilapäisesti ja jouduin makaamaan vartin rannalla (laudan päällä, ettei se ois karannu) ennen kuin kykenin taas liikkumaan. Veteen kävellessä oli sellanen olo, että tässä ei todellakaan oo mitään järkeä. Vettä ja hiekkaa vaan lentää ympäriinsä ja laudasta saa pitää kiinni kaksin käsin ettei se lennä tiehensä. Ja hyvä kun ite pysyy pystyssä. Oli jotenkin huvittavat surffit. Aallot oli sentään pieniä, muuten oiskin ollut vähän liian hasardia. Mutta se tuuli oli vaan niin sairas. Jos istuin laudan teilillä niin että nose oli pinnalle, niin tuuli kaatoi mut ja laudan kumoon. Samoin jos oli esim. surffannut aallon ja aikeissa meloa takaisin ulos, niin piti todellakin varoa päätänsä kun käänsi laudan ympäri. Jos lauta yhtään irtosi veden pinnasta niin se lensi sekunnissa tuulen mukana. En kuitenkaan ollut ainut kaheli liikenteessä, vaan vedessä oli mun mennessä 3 muutakin tyyppiä. Ja yksi niistä oli selkeesti vieläkin kahjompi. Se nimittäin intoili vedessä odottelevansa siellä tuulen tyyntymistä. Veikkaan että joutui odottelemaan aika pitkään. Sateeen/tuulen jälkeinen jälkeen on usein ihan mahtavat olosuhteet surffata kun tulee ihan tyyntä, mutta jos vähänkään oli seurannut sääennusteita tai edellisten päivien kelejä, niin sellasta ei ollut todellakaan odotettavissa sunnuntaina Guionesille. Ehkä se odottelee siellä vieläkin… 🙂
Säätila tänään.
Loppuun vielä surffikuva reissun alkupäiviltä.
Ei oo aurinkoa tässäkään, mutta tämä ei siis ole tän
päivän tuuli-keli.
Mainokset