Blogi on ollut vähän kuolleena viime aikoina, pahoittelut siitä. Surffaaminen 2 kertaa päivässä vaan meinaa viedä kaikki mehut, joten tämä toinen harrastus eli blogi on jäänyt vähemmälle huomiolle. Mut täällä ollaan taas. Ja tässä pientä matkakertomusta Pavonesilta: 

Pavones on Costa Rican pisin aalto ja maailman toisiksi pisin lefti. Ja mä olen haaveillut sen surffaamisesta jo vuosikaudet. Tai ainakin pari vuotta. Ja nyt sitä sitten vihdoin ja viimein ollaan täällä! Mahtavaa!

Pavones sijaitsee ihan Costan eteläosassa lähellä Panaman rajaa. Matka Nosarasta tänne oli super pitkä ja tuskainen. Eka bussilla reilut 6h San Joseeheen, yö hostellissa (se olikin mielenkiintoinen yö, koska hostellia, jonne mun piti mennä ei ikinä löytynyt ja seikkailtiin Mexicolaisen Paolan kanssa jossain hämärillä kujilla. Päästiin kyllä toiseen hostelliin, joka oli parempi ja halvempi, joten kaikki hyvin). Seuraavana aamuna 6:30 – 13:00 San Josesta Golfitoon, jossa 2,5 h odottlua. Ja vielä pomppuinen 2,5 bussimatka itse kohteeseen jossa perillä noin klo 18:30. Mutta täällä ollaan nyt ja se on pääasia.

Surffit täällä alkoi niinkin loistavasti, että tänään oli totaalisen flättiä. Kuulin kyllä edellisenä iltana, että oli ollut pientä ja keli on hiipumassa, mutta ajattelin silti, että kyllä siellä jotain surffattavaa täytyy olla ja heräsin innokkaana 6lta ja painelin biitsille. Hetkinen, tääkö nyt on se kuuluisa Pavones kilometrin mittaisine aaltoineen, ööh… Ei näyttänyt ihan samalta kuin kuvissa. Ihmetelin rannalla vähän aikaa, että oonhohan mä ihan oikessa paikassa, koska missään ei näykynyt ketään eikä myöskään näkynyt aaltoa. Sitten ilmestyi muitakin aaltojen katsastajia ja pari tyyppiä meni veteenkin. Kyllä siellä oli jotain aaltoja, mutta tosi pieniä ja lyhyitä. 

Mulla ei valitettavasti ollut koko päivänä kameraa mukana, joten kaikki kuvat on kaapattu internetin syövereistä.
Jotain tälläista odotin aamulla näkeväni:
Kuva täältä
Mutta tältä se näytti:
Kuva täältä
Sitten mestoille ilmestyi paikallinen duudsoni, joka tarjoitui lähtemään mun kanssa läheiselle Punta Banco beach breikille. Pyöräiltiin sinne laudat kainalossa about 25 minsaa. Punta Blanco oli just sitä mitä tarvisinkin 2 päivän bussikökötyksen (ja 3 viikon currentteja vastaan melomisen Guonesilla) jälkeen. Pientä, mutta super clean. Oikein loistavat surffit siihen saakka kun tuuli vaihtui onshoreksi ja aalloista tuli mössöä. Tää paikallisopas oli sopivasti myös hedelmäkauppias (myy tarvittessa muitakin vihreitä tuotteita), ja sillä oli mukana kookoksia, jäisiä mangoja ja papaija. Aivan loistava idea pakastaa hedelmät ja ottaa ne muovipussissa mukaan surffiretkelle. Parissa tunnissa ne sulaa umpijäästä just sopivasti (kun niitä säilyttää kokonaisina varjossa muovipussin ja repun uumenissa), menee vähän mössöksi ja maistuu mehujäältä! 
Punta Banco (kuva)
Käytiin siinä sitten myös parilla pienellä vesiputouksella ja palattiin hakemaan pyöriä ja surffilautoja, jotka oli piilossa palmujen katveessa. Sit paikalle sattui toinen duudsoni hevosella ja se oli sopivasti tän ensimmäisen tyypin kaveri ja pääsin vielä ratsastamaan hepalla rannalle! Jee! Se olikin mun päivän kohokohta, koska olen myös entinen (ja nykyinen) heppatyttö. Vaikka Pinto, eli se hepo halus vaan juosta kauheeta kyytiä kotiin, eikä ois millään suostunu menemään toiseen suuntaan. 🙂 Haha! Aivan loistava päivä!
Kuva täältä. 
Kuva täältä.
Nyt hengaan hostellissa, jonka omistaa aivan loistava italialainen Pablo. Se siirtää mut joka päivä eri huoneeseen (muutin jo tänään ja kuulemma huomenna saan muuttaa uudestaan), koska täällä on aika täyttä. Vaikka mä olen varannut vaan jaetun huoneen, niin oon ainakin tähän saakka saanut olla ihan omassa huoneessa. Mikä on kiva, koska mahtuu ainakin levittelemään tavaransa paremmin. Oikein bueno! Seuraavana ohjelmassa ruuan laittoa.
Mainokset