Kuinka nopeasti oppii surffaamaan on kysymys, joka mietityttää monia ketkä suunnittelevat surffauksen aloittamista tai haluaisivat kokeilla. Olen viettänyt paljon aikaa Adrianin surffikoululla ja sielläkin yksi yleinen puheenaihe on kauan kukakin on surffannut ja kuinka nopeasti voi oppia.

Se, että ”osaa surffata”, voi tietenkin tarkoittaa monia eri asioita, mutta aloitetaan ihan alkeista. Surffaus aloitetaan aina ”vaahdoissa” eli murtuneissa aalloissa rannan lähellä surffaamisesta. Tässä vaiheessa ei edes mennä syvälle, vaan riittää että on vyötärön syvyisessä vedessä.
Vaahdoissa surffaamisen oppii yleensä päivässä. Tai vähintäänkin parissa. Ja jos ei opi niin kyse on yleensä siitä että mennään surffaamaan ihan väärissä olosuhteissa ja vääränlaisella laudalla. Tai ilman opettajaa tai kokeneemman kaverin vinkkejä. Kysyin Adrianilta, joka on opettanut surffia noin 5 vuotta, oppivatko kaikki vaahdoissa surffaamisen. Vastaus oli, että 95% oppii. Ne ketkä eivät opi, ovat yleensä 60+ vuotiaita, joilla saattaa olla jo liikuntarajoitteita, tai sitten muuten vaan reippaasti ylipainoisia tai todella heikkoja ja epäurheilullisia ihmisiä ilman mitään ketteryyttä ja tasapainoa.
Vaahtojen surffausta.
8′ longboard on ihanteellinen lauta surffin opetteluun
mun kokoiselleni (160cm) henkilölle.

Kun vaahdoissa surffaus (melominen, laudalle seisomaan nousu, suoraan rantaa kohti surffaaminen ja ehkä jo vähän oikealla ja vasemmalle kääntyminenkin) sujuu, on aika meloa syvemmälle ja alkaa surffata ”oikeita” aaltoja. Sen oppiminen viekin pidemmän aikaa. Vaikeinta on yleensä aaltojen lukeminen, eli nähdä milloin sopiva aalto on tulossa, meloa oikeaan kohtaan, ja napata aalto juuri kun se on murtumassa. Tätä opetellaankin seuraavat kuukaudet ja oikeastaan tämän opettelu ei ikinä lopu. Yleisesti voisi sanoa, että kuukaudessa pääsee varmasti hajulle aaltojen lukemisessa ja pystyy surffaamaan ja harjoittelemaan itsenäisesti itselle sopivissa olosuhteissa.

wouuu… hieno droppi mutta aallon valinta on mennyt
tässä pieleen. Tähän aaltoon ei olisi kannattanut meloa
ollenkaan, sillä se vaan kaatuu yhtenä seinänä
(closed out)

Opettajasta on todella paljon hyötyä surffin opettelussa. Ketterät oppivat vaahdoissa surffaamisen (pääsevät helposti laudalla pystyyn) ilman sen kummempaa opetusta, mutta silloinkaan ei ole pahitteeksi opetella melontatekniikkaa ja oikeaa laudalle nousutekniikkaa opettajan johdolla. Ja siinä vaiheessa kun siirrytään vaahdoista vihreille aalloille, niin opettaja on mielestäni välttämätön. Ainakin, jos haluaa oikeasti surffata, eikä vain ihmetellä ja pyöriä muiden edessä line upissa. Itse en olisi varmaan ikinä oppinut surffaamaan ilman opetusta, juuri siinä vaiheessa kun siirrytään oikeille aalloille.

Surffaamaan menossa.
Funboard + waist hight clean waves: Ihanteelliset
olosuhteet harjoitella.
Harjoitellaan laudalle nousua.
Surffaus on laji, joka vaatii hieman rämäpäisyyttä. ”Pesukoneilta” eli aallon sisässä pyörimiseltä ei kukaan voi välttyä. Aallon pyöritykseen voi joutua sekä ulos meloessa jos et saa sukellettua vastaan tulevan aallon ali, jos olet väärin sijoittunut vedessä ja aalto murtuu niskaasi, tai jos kaadut aaltoa surffatessa. Tai oikeastaan ihan missä tilanteessa vaan, koska meri ja aallot ovat aina arvaamattomia. Hieman rämäpäisyyttä siis tarvitaan. Osalla saattaa surffi-innostus lopahtaa siinä vaiheessa kun siirrytään oikeille aalloille ja homma alkaakin tuntua liian rajulta ja pelottavalta. Useimmiten kyse on kuitenkin liian isoista aalloista. Pienemmät aallot ja opettajan kanssa surffaaminen helpottavat kummasti, eikä surffaus enää olekaan yhtään pelottavaa. Kaikkien ei ikinä tarvitse surffata isoja aaltoja. Tiedän monia surffareita (ja itse pidän heitä hyvinä surffareina), jotka eivät koskaan surffaa yli over head aaltoja.
Kaverini Oscar on hyvä surffari joka osallistuu mielellään paikallisiin surffikisoihin Nosarassa ja lähistöllä. Hänellä oli selkeä mielipide kauan surffaamaan opettelu kestää. Oscarin mielestä ensimmäiset puoli vuotta on yhtä taistelua ja pään hakkaamista seinään: henkihieverissä melomista, laudan karkailua, wipe outeja, epävarmuutta, sessioita joilla saat surffattua ainoastaan pari vaivaista aaltoa jne. Mutta puolen vuoden jälkeen (säännöllistä lähes päivittäin surffausta) sekä fysiikka ja taidot ovat sillä tasolla, ettei tarvitse enää keskittyä ”perusasioihin” kuten melomiseen, stanssiin, kuinka nappaan aallon jne. vaan ollaan oikeasti sillä tasolla että voi alkaa keskittyä temppuihin.
Laskin huvikseni yhteen omat surffilomani ihan siitä alkaen kun ensimmäistä kertaa kokeilin surffia. Olen surffannut yhteensä 28 viikkoa, eli 7kk (tosin en ole surffannut ihan jokaisena surffilomapäivänä, mutta melkein). Yli puoli vuotta siis surffattu, eli homman pitäisi olla selkäytimessä ja nyt vaan manöövereiden ja tyylin hienosäätöä… Tai sitten ei… 😛

Yhteenveto vielä postauksesta:

1. Vaahtojen surffauksen oppii päivässä.
2. Kuukauden jälkeen vihreitä aaltoja pystyy surffaamaan itsenäisesti ja sopivissa olosuhteissa aika hyvin.
3. Meren ja aaltojen lukemista ei voi koskaan osata liian hyvin. Ja tyyliä voi hioa loputtomiin. Lifetime project. 🙂
Pura Vida!
Mainokset