Floridan matka lähestyy loppua ja huomenna lennän takaisin Costaan. Vipot päivät New Smyrna Beachillä ovat kuluneet sängyssä maaten. Muhun iski kunnon flunssa ja olin dengue epäilyksenkin alaisena. Onneksi kysessä ei kuitenkaan ollut dengue, mutta mulla oli ainakin parasta mahdollista hoitoa. Adilia on nimittäin itse sairastanut denguen kahdesti joten hän & miehensä tietävät kyllä miten sitä pitää hoitaa. Kovin paljon ei tosin ole tehtävissä, mutta papaijan lehti on kuulema paras lääke. Papaijan lehteä vaan blenderiin ja pari tippaa vettä sekaan jotta saadaan aikaan juotava litku. Maku on kamala ja muistuttaa vähän tän hetken trendijuomia eli vihersmoothieita (yök, en ite pahemmin perusta pinaatista tai parsakaalista omissa smoothiessani. Mansikkaa ja mangoa kiitos eikä mitään sellereitä…). Mutta nyt kaikki ainakin tietää miten hoitaa dengue kuumetta, eli juomalla papaijanlehtilitkua. Kannattaa todellakin laittaa tämä vinkki korvan taakse, sillä se oikeasti auttaa eikä lääkärit välttämättä tiedä sitä.

Kuva täältä.
Ennen sairastumista ehdittiin kuitenkin puuhailla kaikenlaista. Surffattu ollaan aina kun on vähänkin keliä. Ja saatiin kuin saatinkin sopivampia surffilautoja lainaan. Uusilla laudoilla uskaltauduttiin tsekkaamaan Inlet, joka on täällä se ”the” spotti, missä kaikki hyvät surffarit surffaa. No ei siinä ollut mitään uskaltamista, koska aallot on olleet koko ajan pieniä. Mutta aikamoista rähinää vedessä, etenkin viikonloppuisin. Joutuu todellakin taistelemaan aalloistaan. Viikolla on vähemmän jengiä, sekä jos menee heti aamu 7lta, kun ranta aukeaa. Inletin jälkeen ei tullut enää mieleenkään surffata tässä ”talon edustalla”, missä surffattiin pari ekaa päivää. Inlet on tosi hauska aalto ja toimii pienellä kelilläkin. Tai se ei siis ole mikään oma aaltonsa vaan yksi kohta New Smyna Beachillä. Inletissä aalto on kuitenkin aina tuplasti tai jopa triplasti isompi kuin muualla tässä rannalla.
Surffista ei ole kuvia, mutta kaivoin tämän netistä jotta saatte pientä käsitystä Inletistä.

Inlet surffia. Kuva täältä.
Shoppailu on myös jatkunut ja pääsyt vähän liiankin hyvään vauhtiin. Viime postauksessa olin vasta käynyt ihailemassa sisustuskaupan meri ja biitsiaiheista krääsää, mutta nyt sitä on tullut myös ostettua ihan huolella. Sekä vähän muitakin kodin tavaroita. Mutta ei mitään turhaa kuitenkaan. Costa Ricassa kaikki muu paitsi banaanit kaikki on järkyttävän kallista. Ja huonolaatuista, esim kodin tavarat kuten pyyhkeet tai lakanat. Samoin valikoima on sata kertaa huonompi ja Nosarassa ei edes myydä mitään. Ostinkin täältä torkkupeiton, lakanat, salaattikulhon, sisustustyynyn, kaksi pikkumattoa sekä sekalaista pientä sisustustavaraa. Tuo evä-naulakko on niin ihana. Sille pitää löytää hyvä paikka uudesta kodista.
Ihanaa pikkukrääsää uuteen kotiin…
Mermaids drink for free, muut oma
pullo mukaan.
Tää on vaan niin ihana 🙂
No eihän se shoppailu siihen loppunut vaan vierailtiin seuraavana Richenbergin lautatehtaassa. Kyseessä on sama tyyppi keneltä saatiin lautoja lainaan. Rakastan uusien surffilautojen hypistelyä. Ja eihän sieltä voinut poistua tilaamatta uutta lautaa itselleen. Surffilautoja ei voi koskaan olla liikaa, koska valitettavasti ne hajoaa niin helposti. Ja alan olla jo kasvanut ulos mun ihanasta Asenteen Pura Vida laudasta, joten uusi dekki tulee tarpeeseen. Ottaisin ilomeilin uuden Asennelaudan itselleni, mutta Bali, jossa kyseiset laudat tehdään, on tällä hetkellä liian kaukana. Kerron uudesta laudasta lisää, kunhan se valmistuu. En ehdi saada lautaa mukaani, kun lähden täältä, mutta Adilia & Monty tuovat sen parin viikon päästä Costaan. Ehdin kuitenkin käydä katsomassa miltä se näyttää keskeneräisenä, eli siinä vaiheessa kun se on sheipattu muotoonsa ja yksi kerros lasitusta. Ja oikein hyvältä näytti. 

Työn alla oleva surffilauta.
Kun tämä perhe lähtee lautaostoksille, siinä voi kestää
hetkinen… 🙂
Uusien lautojen hypistelyä, nää tuoksuukin niin hyvältä!
Valinta suoritettu, nyt me tiedetään mitä halutaan. 
Ja eikun hommiin… ei vaan, kunhan sekoiltiin noitten
maskien kanssa.
Tässä se nyt on puolivalmiina, eli lauta jolla mut on
tarkoitus saada aallon pohjasta yläilmoihin. 😛 Tässä
vaiheessa lauta on sheipattu muotoonsa ja yksi kerros
lasitusta. Seuraavana se menee ”muovipussiin”, ja siitä
imetään kaikki ilmat pihalle jolloin laudasta tulee
superkevyt, kestävä ja se kutistuu hieman.
Jännää…
Lisäksi ollaan käyty pikku retkellä Cocoa Beachillä, joka on Kelly Slaterin kotipaikka. Mut ei nähty Kellyä. Harmi, huomatkaa miten hienosti mä oli pukeutunut sitä varten. 🙂 Päästiin kuitenkin shoppaamaan maailman isoimpaan (?) surffikauppaan eli Ron John Surf Shoppiin. Mun shoppailut oli tosin tässä vaiheessa jo tehtynä, mutta Maya sai sieltä ensimmäisen oman surffilautansa ja oli kyllä niin iloista tyttöä sen jälkeen.
Mainokset