Täällä on ollut pari kuukautta tosi hiljaista ja lokakuu aivan totaalisen autiota. Koko kylä on tyhjillään ja lähes kaikki ravintolat ja kaupat on suljettu. Mua peloteltiin etukäteen että lokakuussa täällä on ihan kamalaa. Vettä tulee koko ajan kaatamalla, aallot on täyttä sotkua, kaupat on tyhjillään eikä mistään saa ruokaa koska tiet on niin huonossa kunnossa ettei rekat pääse tuomaan ruokaa kauppoihin. Todellisuus on onneksi ollut jotain ihan muuta, eikä ole ollut mitään valittamista. Päin vastoin. Lähes kaikki aamupäivät on ollut aurinkoisia, ja jos aamulla on satanut, niin keski- tai iltapäivälla on paistanut. Ja on täällä nähty muutama auringonlaskukin. Itseasiassa olen niin tykästynyt tähän rauhaan ja hiljaisuuteen että odotan melkein kauhulla kohta alkavaa sesonkia. Nyt on ollut tosi kiva surffata, kun ei todellakaan ole ruuhkia vedessä ja muutenkin leppoisaa meinkiä kun on vaan lokaalit (ja minä).

Ei näy ketään rannalla…
Hei onhan siellä Suzanah ja Christian…
Pientä turhautumista havaittavassa, mikä vissiin kuuluu
asiaan aina kun poika/tyttöystävä yrittää opettaa jotain…
(ja mä vakoilen rantamajassa kameran kanssa, sorry…
mut tätä oli mielenkiintoista seurata 🙂
vakoilija paparazzi 😛
Täällä ei todellakaan ole ollut mitään iltamenoja. Vitsailtiin viikonloppuna kavereiden kanssa, että ainut ”paikka”, mihin nyt voi mennä viettämään iltaa on lähikauppaminimarketin edusta, ja käydä marketista hakemassa viinakset. Ja sekin pitää ehtiä tehdä ennen iltayhdeksää. Mun lemppariravintola Il Basilico on ollut auki koko kuukauden ja ollaankin käyty siellä usein lauantai-iltana. Lauantai on täällä aina ihan must pizzapäivä, kun Basilicossa on kaikki pizzat tarjouksessa. 😛 Ja pitsan syömisessähän on parasta, että siitä voi ottaa puolet kotiin ja syödä seuraavana aamuna.
Lauantai-illan pizza outfit. Hyvä tollanen
vähän lötkömpi toppi mahan kohdalta… 😀
Kotihengailua.
Sain myös vihdoin osettua tuikkuja, jotka onkin täällä tuikitarpeellisia (taskulampun lisäksi). Täällä on nimittäin usein sähkökatkoksia, ja on jokseenkin inhottavaa kykkiä pilkkopimeässä talossa kun myös ulkona on pelkkää mustaa. Kännykkä ja taskulamputkin tuntuu usein silloin olevan hukassa, mutta kynttilöitä ja sytkäreitä on hyvä jemmailla ympäri kämppää tiettyihin paikkoihin joista ne tarvittaessa löytää. Tämä asia on siis vihdoinkin hoidossa.
Lasinaluset toimii myös kynttilänalusina.   
Ei haittaa enää sähkökatkokset.
Kivi ja simpukkakokoelma 😀
Pimeä tulee tällä hetkellä jo puoli kuuden aikaan ja se tuntuu tosi aikaiselta. Hyvä asia on se, että mun vuorokausirytmi on kerrankin normaalin järkevä (eikä johdu edes jet lagista), eli menen nukkumaan viimeistään kympiltä (ja välillä jopa puoli 9) ja herään 6:30. Ilmeisen hyvät unenlahjat, kun nukun kevyesti jopa 10 tuntia. Vai onkohan mua sittenkin pistänyt joku tsetsekärpänen… Täällä on myös iltaisin ja öisin sopivan viileää, mikä myöskin auttaa nukkumaan hyvin.

En ole ikinä ollut mikään mestarikokki, mutta täällä olen innostunut uudella tavalla ruoanlaitosta. Täällä on erilaisia mausteita ja muutenkin kaikkia uusia juttuja. Suomessa tuli toimistotyöläiselle sopivasti syötyä lähinnä vaan salaatttia + liha/kana/kala/kananmuna, mutta täyspäiväisenä surffarina pitää syödä muutakin. Onkin ollut tosi kivaa kokkailla enemmän pastaa, perunamuusia ja riisiä (ja myös syödä!). Eilen yllätin itsenikin loihtimalla aivan taivaallista mangokorianterikastiketta, jota tarjoiltiin riisin ja paistettujen naudanlihasuikaleiden kanssa. 

Aivan sairaanhyvää! Mangokorianterikastiketta, naudan
suikaleita, riisä & salaattia
 
 Loppuun vielä suurta kateutta ja kiinnotusta herättävät villasukat. Siis näitä ilmanhan ei tule toimeen edes viidakossa. Hengailen tälläkin hetkellä villasukat jalassa 🙂
Villikset ❤
Mainokset