Viime viikolla mentiin ihanan ja kreisin surffikaverini Paon kanssa Jacoon ensiapukurssille. Tai no mähän luulin olevani menossa ocean rescue kurssille, mut perillä selvisi että kyseessä on perus ensiapukurssi. Olen käynyt vastaavan kurssin ennenkin, mutta siitä on jo useampi vuosi, joten ihan hyvä palauttaa mieleen kuinka monta puhallusta ja painallusta.

Reippaat kurssilaiset.

Syy siihen että mulla oli vähän kurssit sekaisin, oli Jacon vieressä oleva Hermosa, joka on aivan mahtava aalto. Tää ensiapukurssihan oli vaan ”hyvä tekosyy” päästä surffaamaan Hermosaa. Olin niin täpinöissäni Hermosasta, että unohtui vaan tsekata että mille kurssille sitä nyt oltiinkaan menossa ja millä kielellä se on. No ensiapukurssi on nyt suoritettu myös espanjaksi, eli samalla tuli myös pieni kielikurssi. Oli niin hupaisaa, ihan kun yläasteella bäck in the days, kun ope saarnaa että kännykät pois ja kaikkien pitää esittäytyä ja kertoa jotain itsestään. Ei ookaan hetkeen tullu oltua koulun penkillä.

Matka Nosarasta Jacoon/Hermosaan oli aikamoista säätöä. Otettiin Nosarasta San Joseen menevä bussi ja hypättiin matkan varrella Naranjassa pois kyydistä, josta oli tarkoitus ottaa taksi ”bussipysäkille”, eli siis jonnekin tien poskeen, josta jossain vaiheessa toivottavasti ajaa ohi Jacoon menevä bussi. Meidän matkaseura Joe alkoi kuitenkin olla kypsä siinä vaiheessa kun päästiin taksiin, ja maksoi taksin perille Jacoon asti. Tai kyllä mekin Paon kanssa maksettiin vähän. Pao ja mä ollaan kuitekin vaan köyhiä surffareita ja Joe on rikas viinikauppias. Joen tytär on muuten Portugalin paras surffaaja omassa ikäluokassaan (9v). Nähtiin kuvia kyseisestä mimmistä aalloilla ja ne oli huikeita! Mutta taksilla siis päästiin perille. Pao ja mä majoituttiin kämpässä, joka on tarkoitettu Del Mar surffikoulun opettajille. Meidän lisäksi siellä oli Jesse, joka tuli myös ensiapukurssille.

Surffikämppä.
Surffikämppä: mun ja Paon huone. Aloin vahingossa
halailemaan Paoa keskellä yötä. Taisin luulla et
siinä on joku muu, hups… sattuuhan näitä 🙂
Jesse opettaa meille miten sinne tuubiin
päästään ja miten siellä ollaan. Ei päästy
vielä siihen saakka että miten sieltä pääsee
pois.

Illalla vaan pikaisesti pitsat naamaan ja nukkumaan. Seuraavana aamuna kurssi alkoi klo 8, eli ehdittiin sitä ennen aamusurffille. Pao ja mä oltiin rannassa klo 5:30. Aivan täydellisen kaunista, ketään ei näy missään, täydellinen aalto ja superkaunis auringon nousu. Tietenkään tästä ei ole valokuvia, mutta oli kyllä yksi mun elämän kauneimmista hetkistä ja maisemista. Ketään muita ei näkynyt rannalla eikä vedessä. Ainoastaan kelluva tukki, jota luultiin krokotiiliksi. Hermosa on sen verran kovempi aalto, että mä olisin ihan miellläni nähnyt edes yhden muun ihmisen vedessä näyttämässä vähän mallia mihin pitää sijoittua. No eihän me nyt tietenkään alettu odottelemaan ketään, eli reippaasti vaan veteen. Rakastan paikkoja, joissa voi vaan juosta hiekalla, hypätä veteen ja alkaa meloa. Ja Hermosa on juurikin sellainen. Enkä ole ikinä elämässäni melonut niin lujaa. Haha. Mut piti varmistella etten saa settiä niskaan heti aamutuimaan. Varsinkaan kun Paolla ei ollut vielä ensiaputaidot hallussa… Hermosan surffaaminen oli aivan mahtavaa. Ekana piti tietenkin vähän ihmetellä että mikäs aalto tämä oikein on, mut kyllä se siitä alkoi suttaantua. Harmi vaan ettei meillä ollut kuin reilu tunti aikaa.

Ihan valmiina tuubiin 🙂

Ensiapukurssi kesti seuraavat 7 tuntia. Huh huh jos joutuisi istumaan sellaisia päiviä koulussa joka päivä. Rankkaa puuhaa. Onneks tän tytön koulut on jo käyty. Kurssilla oli pääasiassa Del Mar surffikoulun opettajia sekä pari randon tyyppiä kuten minä. Ope ei puhunut lainkaan englantia, mutta Pao tulkkasi mulle jos en tajunnut jotain. Päällimmäisenä mieleen jäi vanha Costa Ricalainen tapa verenvuodon tyrehdyttämiseen eli kahvin laittaminen siihen haavaan. Ja näin EI PIDÄ missään tapauksessa tehdä. Ja niitä painalluksia on 30 + 2 puhallusta. Ja jos sormi tai muu ruumiinosa irtoaa, se pitää laittaa muovipussiin ja muovipussi toiseen muovipussiin jossa on jäitä. Jotain siis on jäänyt päähän.

Apua, tää tyyppi ei hengitä…
Pao elvyttää.

Elvytettiin nukkeja sen verran reippaasti, että päästiin pois jo 4pm. Mikä taas tarkoitti sitä että tässähän ehtii vielä surffaamaan. Ei muuta kun kämpän kautta veteen. Nyt oli muitakin tyyppejä vedessä. Hyvät surffit jälleen mutta pimeä vaan tuli liian aikaisin. On kyllä niin erilaista surffata tälläista aaltoa Guonesiin verrattuna. Oltiin Paon kanssa aivan pähkinöissä koko päivästä ja surffista. Suunniteltiin jo Hermosaan muuttamista, koska eihän meistä muuten tuu hyviä surffareita, jos surffataan vaan löllö-Guionesia. 🙂 Illalla mentiin Jacoon joka on isompi party town. Ruoka oli halpaa ja hyvää, mutta muuten liian iso paikka. Käytiin baarissakin mutta ei oltu kauaa, sillä kaikki ihmiset näytti epäilyttäviltä huumekauppiailta.

Seuraavana aamuna lähdettiin kotia kohti. Ensin taksilla taas jonnekin tien varteen kytistelemään busseja. Bussi tuli tunnin odottelun jälkeen ja vei meidät Nicoyaan, josta liftattiin loppumatka Nosaraan.

Mainokset