Pina Coladat & kuumat lähteet – täydellinen sairasloma.

  

Tällä kertaa ei ollakaan viidakossa, vaan tulivuorella ja kuumilla lähteillä. Vähän erilaista lomailua vaihteeksi. 🙂

Oon surffannut sen verran ahkerasti viime aikoina, että selkä on taas ihan jumissa. Luis, eli poikaystäväni nyrjäytti nilkkansa skeitatessa ja joutui 2 viikon sairaslomalle. Molemmat siis enemmän tai vähemmän vammaisia. Guionesilla ei oikein ollut aaltojakaan, joten päätettiin tehdä pikavisiitti rannalta Arenalille ja La Fortunaan, jotka sijaitsevat Costa Rican keskiosassa ja sieltä löytyy myös kuumia lähteitä.

Tää retki olikin melkoista luksusta meidän normaaliin elämään verrattuna. Yleensä jos mennään jonnekin, niin mennään vaan mopolla tai mönkijällä ja reput selässä. Mut nyt lomailtiin ”ihan kun aikuiset” eli mentiin (vuokra-)autolla ja asuttiin hotellissa.

Iloinen kuski.
Maisemia.
Taukopaikkaposeeraus.
Nayttaa melkein Suomi-maisemilta. Ei hullumpaa.
Lisaa maisemia.
Ja viela lisaa…
Arenal tulivuori. Oltiin onnekkaita ja nähtiin
tulivuori kirkkaassa auringonpaisteessa.
Huippu on uein pilvien peitossa.
Aikuiset lomamatkailee autolla. Ei mitään
reppureissausta…
Luis ja lounasstoppi.
Lounaat eli casado ja enchillada.

Oon käynyt Arenalilla kerran aikaisemmin joskus 4-5v. sitten. Ajomatkalla sinne kierretään järvi, ja maisemat on tosi hienot. Jos matkustaa Arenalille, kannattaa ehdottomasti ajaa päivällä että pääsee nauttimaan maisemista. Todella kaunista ja vihreää kuivan ja ruskean Guionesin jälkeen.

Matkan tarkoituksena oli siis uiskennella kuumissa lähteissä, ottaa iisisti ja parannella vammoja. Olin valinnut meillä hotellin, joka ei ollutkaan pelkkä hotelli, vaan farmi jonka tiluksilta löytyi eläimiä, sademetsää ja vaikka mitä kasvihuoneita. Mikä oli siis ihan hauska yllätys, mutta Luisin jalkavamman takia ei päästy juurikaan näkemään näitä hienouksia. Tyydyttiin liikkumaan meidän huoneen ja ravintolan väliä, sekä kiipeämään torniin, josta näki maisemia.

Torni hotellin tiluksilla.
En muistanut ottaa hotellista kuvia, mutta tässä
näkyy sentään parkkipaikka 🙂
Riippumatossa tornissa.
Relax time.
Kaakao. Ois niin hienoa saada oma kaakaopuu
takapihalle, mutta Guinonesila on liian kuivaa.

La Fortuna kylässä oli rodeo kyseisenä viikonloppuna, ja mentiin heti torstai-iltana tsekkaamaan meininki. Selvisi kuitenkin että varsinainen rodeo olisi vasta lauantaina, joka oli meidän kotiinlähtöpäivä. Rodeopaikalla oli kuitenkin pienet markkinat ja syötiin siellä illallista. Siellä oli myös karuselleja yms. lapsille. Ja yksi hurjempikin härveli, johon Luis yritti suostutella mua. Kyseinen hökötys näytti kuitenkin siltä että se lahoaa hetkenä minä hyvänsä, joten jäi kokeilematta.

Vasemman reunan värikäs härveli on se, minkä
kyytiin en uskaltanut. Pommpulinnakin oli,
mutta se oli niin pieni että en mahtunut sisään…
Smurffikarusellikin löytyi 🙂

Kuumat lähteet oli meidän matkan päätarkoitus ja kohokohta. Arenalin aluueella on useita hotelleja/kylpylöitä joissa on kuumia lähteitä. Käytiin Los Lagos nimisessä paikassa, joka oli tosi kiva.  Mentiin päivällä, jolloin siellä ei ollut juuri ketään. Iltaisin on on enemmän ihmisiä. Päivallä useimmat turistit kay nähtavyyksissä joissa voi käydä vaan valoisan aikaan. Uiskennella voi pimeällakin. 🙂  Pulikoitiin altaissa ja laskettiin vesiliukumäissä. Ja hypittiin voltteja veteen. Ja juotiin pina coladoita 😛 Mun suosikki oli kotoiselta tuntuva kylmäallas. Joka ei edes ollut erityisen kylmä, vaan ehkä hitusen kylmempi kuin Suomessa uimahallin vesi. Luis ei tainnut uskaltaa tulla ollenkaan kyseiseen altaaseen. Kaikkein kuumimmat altaat oli ahdistavia ja tuntui että niissä ei saa henkeä. Ne oli tietenkin Luisin suosikkeja. 🙂 Yksi vesiliukumäistä loppui kuumaan altaaseen, ja siinä tuntui että saa sydärin. Haha.

Los Lagos uima-altaat ja kuumat lähteet.
Los Lagos.
Ihmetellään tulivuorta.
Tässä vesiliukumäessa oli kuumaa vettä!
Luis liukumäessä.
Tääkin allas oli niin kuuma että hyvä että
pystyy hengittämään…
Varjossa sienen alla.
Vesiliuku 😛 Hyvä ilme…

Oltiin lähdössä pois Los Lagosista kun bongattiin alhaalla kuvassa näkyvä poljettava kulkupeli pienessä tekojärvessä. No sitähän oli pakko mennä kokeilemaan. Hypättiin kyytiin ja koitettiin polkea. No se vempele olikin rikki eikä totellut mitään ohjausta ja alettiin jo lipua keskemmälle järveä. Ja oltiin tässä vaiheessa jo täysissä pukeissa ja kamerat ja kännykät ym. kamat taskuissa. Ketään ei tietenkään näkynyt missään, ja oltiin jo ihan että hitsi, et mites tästä päästään pois. Mut ajelehdittiin onneksi takaisin rantaan ja päästiin kastumatta pois kyydistä. 🙂

Mainokset