Mun on pitänyt tehdä postaus tästä aiheesta jo vaikka kuinka kauan, mutta jotenkin se on aina jäänyt puolitiehen. Itseasiassa siitä saakka, kun olin vielä Suomessa ja valmistauduin surffikauteen uimalla uimahallissa. En tosin tainnut käydä kovin montaa kertaa uimassa ennen tänne muuttoa, mutta ennen lyhyitä surffireissuja melontakuntoa on aina haettu altaasta.

Uiminen on siis ehdottoman hyvää treeniä ennen surffilomaa. Siis vapaauinti, ei sammakko. 🙂 Jos et osaa vaparia kunnolla, niin opettele. Ota happea vuorotellen molemmista puolelta, jotta liike on symmetristä ja molemmat puolet vahvistuvat yhtä paljon. Itse koitin aina ennen surffireissuja käydä uimassa noin 5-8 kertaa. Uintitreeniin ei edes kulu paljoa aikaa, varsinkin jos sen tekee kuten minä. Eli kilsa vaparia niin lujaa kuin lähtee ja kotiin syömään. Ja aluksi ei todellakaan lähtenyt. Ennen surffitreenejäni en osannut kunnolla vaparia. Mutta yllättävän nopeasti sen oppi muutamalla uintikerralla. Tosin alussa otin aina vaan toiselta puolelta happea, mutta jossain vaiheessa päätin opetella siitäkin eroon. Altaassa uinti on siis ehdottoman jees surffarille tauon jälkeen surffiloman lähestyessä.
Meressä kannattaa oleilla myös ilman lautaa. Siitä
saa itsevarmuutta tilanteisiin jos surffatessa lauta
pääsee karkuun. (kuva täältä)
Altaassa polskimisen lisäksi on toisenlaistakin uintia, nimittäin uintia meressä. Ja nimenomaan meressä, jossa on aaltoja. Ja tämä on itseasiassa paljon paljon tärkeämpää surffarille kuin altaassa saavutettu “perusuintikunto”. Surffatessa voi sattua kaikenlaista. Leashi voi katketa. Tai lauta voi hajota kolmeen osaan ja leashissa kiinni olevan pala on niin pieni ja terävä että siitä ei ole apua rantautumisessa. Silloin ei auta kuin uida rantaan. Ja rantaan voi olla pitkäkin matka. 
Aalloissa uiminen on avian erilaista kuin altaassa uinti tai meressä surffilaudalla melominen. Suosittelen ehdottomasti kaikkia surffareita kokeilemaan ja aina silloin tällöin harjoittamaan myös tätä taitoa. Itsekin olen vasta oivaltanut tämän, ja täytyy tunnustaa että normisurffin jälkeen ei voisi kyllä vähempää kiinnostaa lähteä vielä uimaan mereen. Surffaan yleensä niin paljon että surffin ulkopuolella ei tee enää mieli kastua. Poolpartyissä ei tulisi mieleenkään hypätä altaaseen. 🙂
Mutta tänään kävin uimassa pari lenkkiä meressä. Ja pari viikkoa sitten multa katkesi leashi, joten jouduin vähän uimaan. Mutta tänään oli varsinainen eka kerta, kun tarkotuksella menin uiskentelemaan line-uppiin. Mutta en tietenkään surffareiden eteen. 🙂 Oli ihan kiva vaan uida aalloissa ja sukellella niiden ali (varsinkin kun olen edelleen kylki- ja polvivammainen, enkä voi surffata). Uidessa on paljon vaikeampaa taistella virtauksia vastaan ja jos ei ole tottunut, niin siinä kyllä väsyy helposti. Jatkossa koitan aina silloin tällöin käydä meressä ilman lautaa. Tavoitteena voisi olla kehittyä niin hyväksi uimariksi, että voisin pitää outside lessoneita (eli surffitunteja, joissa ollaan jo syvällä, oikeissa, vihreissä aalloissa) lapsille niin, että olen mukana vain uimalla (ja pystyn uimalla työntämään vauhtia oppilaille). Tuo kyllä muutenkin lisää itseluottamusta myös surffiin, kun tietää voivansa uida helposti takaisin rantaan.
ps. Kylki ja polvi on jo molemmat paremmassa kuosissa. Polvi paranee nopeasti, kylki hitaammin. Saatan päästä jo 2 päivän päästä surffaamaan!

pps. Pahoittelut vähäkuvaisesta postauksesta. GoProni on hautautunut Buena Vistan pohjaan… 😦

Mainokset