Huh, en olisi ikinä uskonut että huhti-toukokuu Nosarassa on tällainen. Luulin viime lokakuun jälkeen, että kaikki on nyt koettu. Lokakuu on täällä se sateisin kuukausi (ainakin yleensä). Mutta viime lokakuu taisi olla mukava poikkeus. Sadekausi on siis alkanut. Eka sade tuli pari viikkoa sitten. Ja sen jälkeen on satanut joka päivä. 

Tiesin kyllä, että sadekausi alkaa näillä main, mutta viime vuoden kesä-heinä-elokuun ja edellisen vuoden kesäkuun perusteella oletin, että sadetta tulee pari kuuroa iltapäivän/illan aikana ja korkeintaan joka kolmas päivä. Ja ehkä joskus sataa koko illan. Mutta nyt vettä on tullut ihan kunnolla joka päivä.

Guionesin ”paakatu”.  Melkoinen metropoli.
Jaahas, ja kaupalla taas. Kaatosateen aikana
ei ollut asiakkaitakaan, joten otetaas vaikka
 ”paivan asu” kuva.
Sama sivulta.


Sateisiin liittyy kaikenlaisia lieveilmioitä. Parhaimapana se, että täällä on vähemman ihmisiä eli myos vähemmän surffareita. Ja sehän on mukavaa. Yksi parhaista asioista maailmassa onkin kirmata heti sateen jäalkeen rantaan ja olla ensimmäinen surffari vedessä. Ja pikkusateiden jälkeen aallot onkin usein tosi hyvia ja tulee ihan tyyntä.

Sitten on myos ei-niin-mukavia lieveilmioistä. Sähkot on usein poikki kovien sateiden takia. Kynttilät ja taskulamput onkin ehdottoman must, se opittiin jo viime vuonna.

*** sähkokatkos ***

Haha, sattuipas sopivasti. 2 sekuntia edellisen kappaleen kirjoittamisn jalkeen tuli pieni sahkokatkos. Kirjoitan poytakoneella enka läpparillä, joten tietokone tietnkin sammui. Kiva juttu, että teksti oli kuitenkin tallentunut.

*** sähkokatkos***


Ei nay ketaan kadulla.
Welcome to Stylez.


Jaahas, ja uudestaan. Joku akulla toimiva aparaatti olisi huomattavasti kivempi näihin olosuhteisiin. Sähkokatkokatkokset on kuitenkin huomattavasti harmittomampia toiseen sadekauden lieveilmioon verrattuna.

Nimittäin sammakot. Niitä on kaikkialla. Isoja ja pieniä, ruskeita ällottavaia rupikonnia, vihreitä, punaisia ja kaikenlaisia ällotyksiä. Ja ne on todella kuvottavia. Olen todella nynny mitä tulee kaiken maailman otokoihin ja nyt on kyllä loytynyt inhokkiällotyseläin numero 1. Ja kamalinta on se, etta taloni on täynna sammakoita. Heräsin pari yota siihen, etta huoneessa loikki 5 sammakkoa. Ja ne ei todellakaan pysy lattialla vaan tulevat myos sänkyyn, poydille ja kiipeavat oven karmeja pitkin. Sinä yona ei enää nukuttu (eikä muuten nukkunut naapuritkaan, silla herätin ne kiljunnallani…). Metsästin sammakoita luudan, purkkien ja ties minkä paistinpannujen avulla. Ja tottakai yollä tuli myos sahkokatkos joka kesti aamuun. Oli sen verran karmaiseva kokemus etta olen nukkunut ”anopilla” siitä lähtien. Okei, myonnetään, olen nynny mutta tää on todallakin ollut kamalin Costa Rica kokemus ikinä. Mikaan muu ei pääse lähellekään. Oikeesti väänsin melkein itkua yolla pimeessä niiden kurnuttajien keskella… Ja ensimmaistä kertaa mielessä kävi myos mielessä että en halua enää asua Costa Ricassa. Tai no mietinhän mä alkuvuodesta paikan vaihamista pienien aaltojen takia, mutta tämä on eka kerta kun tuntui että en pysty olla täälla kehittymättomässä viidakossa.
Ensimmäinen sade pari viikkoa sitten rikkoi katolta tulevan vesirännin ja kaikki vesi valui katolta ”kuistille”, siitä keittioon ja keittiostä makuuhuoneeseen. Mutta se ei ollut mitaan verrattuna sammakoihin.
Seuraavalla keralla taas surffiaiheista asiaa. Kavin Nicaraguassa breikilla ja sain taas uutta inspiraatiota surffiin ja oon taas ehka oppinutkin jotain.
Mainokset