Lomailu näissä maisemissa tekee ihmeitä. Jopa munlainen
mukavuudenhaluinen laiskuri ryhdistäytyy ja alkaa
surffata täysillä.
Koko alkuvuoden on tuntunut siltä, että surffi on aika lailla junnannut paikoillaan. Tammi-helmikuussa oli miniminiaaltoja. Sitten tuli kylki- ja polvivammoja ja ties mitä. Olen myös ollut aika paljon töissä (vai oonko, ainakaan se ei näy pankkitilillä…). En ole määrällisesti surffannut kovinkaan paljoa. Kroppakin on ollut vähän jumissa eikä todellakaan ole tuntunut siltä että olisin yhtään hyvässä surffikunnossa.
Halusin saada hyvin surffitatsin takaisin. Siihen tarvittiin pieni breikki arkiasioista ja surffiloma. Kaverini Marilynkin oli loman tarpeessa ja meidän piti lähteä Nicaraguaan minisurffilomalle. Monen mutkan kautta Marilyn perui kuitenkin koko homman 2 päivää ennen lähtöä. Itse haluisin lähteä jokatapauksessa ja uskon että mun lomasta tulikin parempi koska menin yksin.
Costa Ricalaisiin tapoihin kuuluu että mitään ei ikinä suunnitella, eikä kukaan oikein tiedä mistään mitään. Surffiretkillekin mennään niin että ei oteta mistään spoteista etukäteen selvää ja usein homma meneekin niin että ollaan spotilla ihan väärän tiden tms. aikana. Tai mennään vaan sille kaikkein kuuluisimmalle (ja ruuhkaisimmalle) rannalle vaikka vähällä vaivannäollä olisi selvinnyt että 15 min matkan päästä löytyy vaikka mitä kivoja ja ruuhkattomia aaltoja. Mä vähän pelkäsin että Marilynin ja mun retkessä olis käynyt just näin ja olinkin ihan tyytyväinen yksin matkustamiseen.
Vietin siis viikon Pohjois-Nicaraguassa. Tosi hyvää, ruuhkatonta surffia ja just sellasia aaltoja kun olin toivonutkin. Eli nopeempia ja voimakkaampia kuin Guiones. Ainiin, mikä tahansa aalto on nopeempi ja voimakkaampi kuin Guiones. Ja ennen kaikkea sai vaan surffata kaiket päivät. Mulla oli majapaikan edessä 2 kivaa spottia ja lisäksi kävin veneretkillä 3 päivänä. Swelli alkoi hiipua loppulomaa kohti mutta surffattua tuli ja paljon. Parhaimmillaan 3 sessiota päivässä. 
Maisemat huoneen parvekkelta. Heti kämpän edustalla
oli 2 kivaa sopttia, joista kuvassa näkyy mun suosikki
”Pipes”.
Rantaelämää Nicaraguassa. Jättikokoinen sika! 
Surffaamaan menossa.
Polskimisen lomassa voi napata banaanin.
Lisää maisemia.
Arjesta irroittautuminen ja täydellinen keskittyminen vaan ja ainoastaan surffiin oli just sitä mitä kaipasinkin. Olin yllättynyt miten hyvin jaksoin surffata ilman M I T Ä Ä N hartia tms. jumituksia. Asiaa varmasti autoi, että venyttelin/joogasin 1-2 kertaa päivässä. Minisession aamulla ja uudestaan iltapäivällä. Mun “aamujooga” kestää ehkä 5min, mutta siitä on silti uskomattoman paljon hyötyä. Kunnon koko kropan venyttelyyn käytän ehkä reilu puolisen tuntia.
Joogahetki.
Mutta takaisin surffiin. Sitä aina luulee osaavansa vaikka mitä, mutta sitten oivaltaakin että on tehnyt jotain ihan perusasioita aivan väärin. Tai ei välttämättä aivan väärin, mutta huomaa että pieni muutos jossain asiassa vaikuttaa tosi paljon. Mä olen viime aikoina kokenut tällaisia oivalluksia siinä, miten kädet kannattaa asettaa laudalle kun nousee ylös ja miten siinä laudalla oikein maataan meloessa. Hyvin perusasioita siis.
Laitetaas vaihteeksi ei-niin-mairittelevia
surffikuvia. Tässä mun ”erikoisosaamista” eli
myöhäinen droppaus aallolle. Joista oon yrittänyt
kovasti päästä eroon…
Tässä samalta sessiolta huomattavasti paermpi suoritus.
Jalat on hauskasti tuubin sisässä. 🙂
Nicassa surffasin pelkästään leftejä. Mikä oli kivaa sillä
kotona tulee surffattua enemmän righteja.  
Nicaraguan jälkeen sama hyvä tatsi jatkui kotonakin. Olen koittanut pitää huolen etten haali liikaa töitä jotta surffille jää riittävästi aikaa. Surffaamaanhan tänne on tultu eika mitään muuta. Koitan pitää nyt surffisessiot riittävän pitkinä. 2 tuntia on hyvä aika. Eikä haittaa vaikka venähtää vähän pidemmäksikin. Guiones on ollut ärsyttävän ruuhkainen, mutta pääsiäisen jälkeen sekin on helpottanut. Nyt sadekaudella aurinkokaan ei enää porota koko päivää, joten keskipäivälläkin voi surffata loistavasti. Haluan hyödyntää paremmin sellaiset ajat, jolloin ei ole ruuhkaista.
Saatiin myös megaswelli tänne Guionesille viime viikonloppuna. Aaltojen koko 6-10+ ft mikä tarkoittaa parhaimmillan (pahimmillaan) triple overhead. Se on mulle ihan maksimalinen aaltojen koko. Ja vaikka ne aallot onkin todella pelottavaa, niin tykkään kyllä käydä haastamassa itseäni ja kokeilemassa rajojani/taitojani niissä. Alla on kuva lauantailta, jolloin olin koko päivän töissä enkä päässyt lainkaan veteen. Aallot oli valtavat mutta olin ihan käärmeissäni koko päivän, koska en päässyt edes kokeilemaan. Kuvan surffari on Jesse, ja todellakin big respect hänelle tuosta aallosta. Normipäivänä Guionesilla on 150 tyyppiä vedessä, mutta kun aaltojen koko on tämä, niin on enää 10 jäljellä.
Guionesin mega swelli. Kuvan Jessenia on paitsi mahtava
surffari, myos 2 muksun äiti. Nuorin on alle vuoden. Tää
on vissiin sitä äidin omaa laatuaikaa.
Sunnuntaina olin vapaalla. Ja voin kertoa, että perhosia oli mahassa kun menin rantaan. Aallot näytti ok:lta, vaikkakin tosi isoilta. Ketään ei näkynyt vedessä, sen sijaan kaikki kylän vanhat lonkkariäijät hengaili rantamajoissa ja tunsin monet silmät selässäni kun vartin aaltojen tsekkailun jälkeen kävelin veteen. “Turistit” tuli ihmettelemään että “Etkai sä mee surffaamaan, eiks se oo vaarallista noissa aalloissa?” Ja kyllä, jos mietit noin rannalla, niin sillon ei kuulu mennä veteen. Pitää tietää omat taitonsa sekä ymmärtää olosuhteet, jos haluaa surffata isoja aaltoja. Veteen ei ole mitään asiaa, jos olosuhteiden arviointi perustuu siihen että “toi tyyppikin menee surffaamaan, kyllä mekin voidaan siis mennä”. Tai siihnen että joku muu sanoo että aallot on hyvät. Hänhän on todennäköisesti aivan eri tason surffari kuin sinä. 
Sunnuntainkin aallot olivat siis isoja. Guionesilla on beach breikki eikä siellä ole koskaan kanavaa ulos melomiseen. Aaltoja tulee kaikkialla ja etenkin isolla kelillä. Ei ole siis mitään safety spottia tai shoulderia, jossa voi odotella vähän pienempää aaltoa. Itse sain odotella sopivaa aaltoa 45 min. Odotella on itseasiassa aivan väärä sana, sillä se kuulosaa siltä että vain istutaan ja odotetaan. Todellisuudessa joutuu olemaan tarkkana kuin porkkana koko ajan, ja aktiivisesti hakemaan sopivaa spottia aallon nappaamiseen. Ja aina välistä meloa itsensä turvaan closed out seteiltä. Niitä ei meinaan kukaan halua näillä keleillä niskaansa, tai saattaa jopa niskat murtua. Tai ainakin vähintää laudasta katkeaa leashi.  Ja tulihan se aalto sieltä. Ja se riitti mulle. Olin sen verran fiiliksillä yhdestä mega-aallosta että voimat ja keskittyminen ei enää riittänyt muuhun. Ja oli ihan huippua kun tulin pois vedessä niin kaikki tutut oli myös ihan fiiliksissä mun aallosta. Ja kädet tärisi vieläkin kun kävelin ranasta Safari Surffille, jossa Luis oli odottelemassa. (Voitteko kuvitella poikaystävani ei vaivaudu edes rannalle kattomaan kun tyttoystävä surffaa doule-triple overhead? Ilmeisesti luottoa löytyy sen verran.)
Sitten lähdettiinkin päivän seuraavalle sessiolle Barco Quebrado -rannalle (sama mesta missä ollaan käyty ruokkimassa krokotiiliä). Barco Quebrado on normaalisti totaalisen flätti kalastusranta, mutta nyt silläkin oli over head aaltoja, ja tosi hyviä aaltoja olikin. Vähän vaan liian sotkuista ja oli vaikeaa olla sopivassa paikassa napatakseen aaltoja. Mutta tulipahan testattua uusi spotti. Iltapäivällä olin jätskiostoksilla ja näin Paoa, ja niinhän siinä kävi että päädyttiin vielä uudestaan surffaamaan Guionesille. Surffasin elämäni parhaat isot aallot (2kpl), jonka jälkeen valtava setti näytti likoille, että takasin rantaan ja vikkelästi. Kadotin Paon vedessä, ja aiheuttaa kyllä pientä paniikkia kun enää ei nääkään kaveria. Mutta Pao löytyi turvallisesti rannalta. Ihanaa että mulla on kaverina Pao, joka on just samanlainen kreisi surffari kuin mäkin.
Mainokset