Aloin kirjoittaa postausta siitä, millaisia uhrauksia olen joutunut tekemään, että voin elää surffiunelmaani täällä Costa Ricassa. Juttu tyssäsi kuitenkin heti alkuunsa. Tulin nimittäin siihen tulokseen etta en ole joutunut tekemään uhrauksia. Valinnoistahan tässä elämässa on kyse. Jokainen itse päättää mita elämältään haluaa ja tekee valintansa sen mukaan. Uhraukset kuulostaa jotenkin katkeralta. Itse en ainakaan koe, etta olisin joutunut uhrautumaan ja luopumaan mistään mistä nyt en haluaisikaan luopua.

Simpukkapuhelin

Kaikkeahan nyt ei voi saada aina samaan aikaan. Aika mahdotonta elää samaan aikaan alppimajassa Aspenissa ja palmun alla Puerto Ricossa. Mutta siinä ei ole kyse uhrauksista vaan valinnoista. Kyllä mulla on joskus ikävä telinevoikkasalille ja Suomen kavereita ja tietenkin perhettä olisi kivaa nähdä useammin. Mutta en sanoisi noita asioita uhrauksiksi. Ilman nykyteknologiaa perhe toisella puolella maapalloa olisi kylla iso uhraus, mutta ei nykypäiväna. (Toivottavasti perheenikin ajattelee samoin… 🙂 Iso halaus maailman parhaille ja rakkaille isille, äidille, Siirille ja Topille.)

Mutta ei tassä nyt ihan vaan voi hehkuttaa etta kaikki on paljon paremmin ja enemmän kuin ennen. Sillä sehän on selvä etta elintasoni on, jos nyt ei romahtanut, niin ainakin laskenut reippaasti siitä mitä Suomessa. Tarkoitan lähinnä palkka/hintatasoja eli siis kuinka paljon rahaa on käytettavissä ja millaisia asioita on ylipäätään mahdollista ostaa. Tämä on asia, joka Suomalaisten kavereideni on vaikea ymmärtää. Se vielä ymmärretään etta palkat on pienemmat, mutta oletetaan myös etta mikään ei maksa mitään. Valitettavasti näin ei ole. Mulla ei tällä hetkellä esim. ole minkäänlaista mahdollisuutta matkailuun (paitsi Suomi-ajalta säästetyllä rahalla). Kävisin mielelläni viikoittain trx-tunnilla tai jossain vastaavassa ohjatussa treenissä ja toisinaan hieronnassa, mutta mulla ei ole varaa näihin. Aika basic juttuja siis, mutta valitettavasti tämän hetkisen tulotason ulkopuolella. Onneksi voi kuitenkin livahtaa ilmaiseksi kaverin joogatunneille ja suorittaa toisen kaverin kanssa vaihtokauppoja surffitunti vs. hieronta.

Osittain tässä on kyse on myos valinnasta. Haluan tällä hetkellä mieluumin surffata enkä käyttää kaikkea aikaa työntekoon. Oikeastaan tavoitteena tällä hetkellä onkin tulla toimeen minimoimalla työt ja maksimnoimalla surffi. Täman hetkinen asuntoni on hyvä kompromissiesimerkki tästä. Kuuma, pieni koppi, ei ilmastointia, kaikenmaailman otukset puskee sisään ovien ja ikkunoiden raoista. En voi väittää ettenkö mieluumin asuisi vahan viihtyisämmässa ja siistimmässä… Mutta en ole todellakaan valmis vähentämään surffia ja esim muuttamaan San Joseen oikeisiin insinöörin töihin, vaikka saisinkin siitä korvauksena kivan ja viihtyisan asunnon ja mahdollisuuden matkustaa joka viikonloppu rannikolle surffaamaan. Suunnitelmissa on kuitenkin rempata tätä kämppää viihtyisammaksi.

Asuntoni parhaita paloja, muovipusseilla
tilkitty keittiön ovi. Kokonainen
asuntoesittely seuraa, kunhan saan siivottua.  
Viime elokuussa asuin hetken kaverin luksustalossa.
Kyllä kelpais nyttenkin tällainen pooli. 🙂

Mutta ei oo poolia eikä kivaa pihaa jossa mahtuu
joogailemaan. Sänky sentään löytyy. Ja meillä on
naapurin tytön kanssa yhteinen wifi!! Wohoo!
Mutta eihän elämässa ole kyse vaan rahasta. Se mikä oikeasti merkitsee on elamän laatu ja onko onnellinen. Ja voin onneksi sanoa, etta olen todellakin onnellinen! Rakastan elämääni enkä muuttaisi siitä tällä hetkellä mitään. Enkä todellakaan kärsi tippaakaan, ettei minulla esim. ole asunnossani kuumaa vettä. Tottakai sitä on kokoajan kaikkia pieniä (ja suuria) suunnitelmia liittyen esim. töihin ja asumiseen mutta ei se tarkoita etta asiat olisi tällä hetkellä huonosti. Päin vastoin! 
Pura Vida!
Ja hei, asuntoni ulkopuolihan on rappusineen kuin
Carrie Bradshawlla konsanaan! Tästä kämpästähän
alkaa löytyä vaikka mitä hyviä ominaisuuksia. 🙂

ps. video convertteri löytyi. Kohta saatte surffivideon!

Mainokset