Olen tainnut mainita useammassakin aiemmassa postauksessa, miten paljon hyötyä opettajasta on surffauksen opettelussa. Siis hyvästä opesta. Ja mulla onkin tulossa postaus siitä millainen on mielestäni hyvä surffiope. Mutta sitten on niitä toisenkinlaisia tapauksia. Aloitetaan näillä surkeilla “surffiopettajilla”. 

Postauksen kuvat ei liity aiheeseen 🙂
Sen sijaan nää iloiset tyttelit vois olla niitä
hyviä surffiopettajia. 
Varo näitä:
Opettaja, joka ei opeta vaan surffaa vaan itse. Ei todellakaan hyvä, eihän tällaisesta ole mitään hyötyä.
Opettaja, joka luulee että olet hänen tyttöystävänsä ja tykkää ajeluttaa sinua mopollaan ympäriinsä ja esitellä kavereilleen. Tää ope sai potkut välittömästi!

Opettaja, joka ei vaivaudu tsekkaamaan sääennusteita etukäteen ja suunnittelemaan mihin aikaan kannattaa mennä millekin spotille. Ja sen takia tehdään hukkareissuja ja käytetään koko päivä ajeluun tai sopivan tiden odotteluun. Hyvänen aika, senhän takia se ope on palkattu koska sillä pitäisi olla sitä arvokasta local knowledgeä olosuhteista. Potkut persauksille muutaman päivän jälkeen!

Opettaja, jonka omat surffitaidot eivät ole riittävät muiden opettamiseen. Hyvän surffiopettajan ei tarvitse itse olla prosurffari. Opettajan ei tarvitse osata itse kaikkia mahtavia manöövereitä ja temppuja. Se missä surffiopettan tulee olla tosi hyvä, on olosuhteiden ja meren lukeminen ja arvioiminen. Open pitää osata istuttaa oppilaat sopivaan kohtaan vedessä (mihin tulee aaltoja, mutta kuitenkin niin ettei oppilaat huuhtoudu joka setin mukana rantaan). Open pitää olla niin varma itsensä kanssa vedessä, että voi keskittyä täysillä oppilaisiinsa.

Opettaja, joka ei näe oppilaan tasoa/taitoja. Opettajan tulee osata nähdä oppilaiden taso ja suhteuttaa opetus siihen. Itselläni oli joskus surffiope joka ei päästänyt vaahdoista vihreille aalloille ja halusi lopulta että harjoittelen vaan rannalla hiekalla seisten oikeaa käsien asentoa (wtf???). Osasin siis tässä vaiheessa jo surffata vaahtoja ja vähän vihreitä aaltojakin. Tämä tapahtui onneksi ilmaisella surffitunnilla (voitin vuonna 2011 ilmaisen surf campin), enkä kyllä muutenkaan olisi maksanut penniäkään näin surkeasta opettajasta. Jatkossa en tietenkään suostunut enää menemään saman open kanssa ja onneksi muut kyseisen surffikoulun opettajat olivat hyviä ja ammattitaitoisia ja viikon päästä surffasin jo shortboardilla. Mainitaan vielä että tää surkea ope ei enää sen jälkeen puhunut mulle sanaakaan. 

Opettaja joka on vaan ”kaveri”. Tapahtui myöskin edellä mainitulla ilmaisella surf campilla. Oli jo mun viimeinen tunti ja olin edistynyt huimasti siihen mennessä kiitos hyvien opejen. Mulla oli ollut joka päivä pari surffituntia ja olin myös surffannut itsekseni ja yhdessä surffiopettajien kanssa, kun he surffasivat vapaa-ajallaan. Vaikka osasin surffata jo itsenäisestikin, niin totta kai mulla oli (ja on edelleen) vielä paljon opittavaa ja halusin todellakin hyödyntää kaikki surffitunnit ja oppia lisää. No tää viimeisen tunnin ope (hän ei ollut vielä opettanut mua kertaakaan), oli vaan ihan kaveri, eikä opettanut mitään. Me vaan mentiin surffaamaan. Ehkä saattoi sanoa jotain että hei, setti tulossa tms. En todellakaan maksaisi tällaisesta opettajasta.

Opettaja joka ei osaa opettaa. Surffiopen yksi tärkeimmistä tehtävistä on tuupata vauhtia jos oppilaan oma melonta ei ihan riitä aallon nappaamiseen. Mutta surffiopetus on niin paljon muutakin kuin tätä. Mulla oli joskus ope, joka helppasi aaltojen nappaamisessa ja työnsi vauhtia aalloille. Sanoin sille jossain vaiheessa että haluun yrittää itse eli älä työnnä vaan kerro vaan et millon melotaan ja mihin suuntaan. No tää tapaus suuttuikin ja surffasi tiehensä koska en kuulema enää halunnut hänen opetustaan… No en todellakaan halua enää tollasen jälkeen.

Onko kellään vastaavia kokemuksia? Toivottavasti teillä on ollut parempaa onnea surffiopettajien kanssa. Vai jäikö joku puuttumaan listasta?

Ensi kerralla sitten millainen se hyvä ope on. Niitäkin nimittäin on. Esim minä. 🙂

Mainokset