Viikko sitten lauantaina päätettiin tehdä Paon kanssa surffiretki Camaronalille. Meillä on ollut jo jonkin aikaa suunnitelmissa, että aletaan käymään joka lauantai jossain muualla surffaamassa, mutta yleensä toiselle tulee aina jotain pakollista menoa. Nyt kumpikin oli vapaalla ja ennustekin näytti ihan mukavalta. Jotain alla olevien kuvien kaltaista mielessämme pakkauduttiin siis aamu 6lta mun mönkijän kyytiin. Tarkoitus oli lähteä jo viideltä, mutta nukuttiin hieman pommiin.

Camaronal (kuva täältä)
Camaronal (kuva täältä)

Mulla ainakin kiilui barrelien kuvat silmissä, kun huristeltiin Camaronalille päin. En ole vielä koskaan päässyt tuubista ulos, ja hiekkapohjainen Camaronal olisi juuri oivallinen harjoitusmesta siihen tarkoitukseen.
Täällä on sadekausi meneillään joka tarkoittaa sitä että jouduttiin ottamaan pitempi reitti sekä Samaraan että sieltä edellleen Camaronalille. Oikoreiteillä pitää ylittää jokia sekä mutaisia kohtia. Tämä oli tiedossa jo etukäteen, mutta ei kumpikaan tarkalleen tiedetty miten pitkä matkasta oikein tulisi. Ja siitä tuli pitkä. Kaksi tuntia normaalin tunnin sijaan.

Perillä meitä odotti ei niin mieluinen yllätys. Meri oli valtava sekasotku. Tässä vaiheessa oli hyvä oivaltaa että ainiin, edellisenä iltana ja yönä tosiaan oli kunnon kaatosade. Kovat sateet tai myrskyt sotkevat usein aallot ja myrskystä riippuen voi mennä parista tunnista pariin päivään ennenkuin aallot alkavat taas järjestyä. Kyllähän me se tiedettiin, mutta eipä juolahtanut kummankaan mieleen kun lähdettiin aamulla kotoa. Oltaisiin edes voitu tsekata Guiones, joka samanlaisena isona beach brekkinä antaa hyvää osviittaa mitä Camaronalilla on odotettavissa.

Oltiin kuitenkin optimistisia että mitäs tuosta. Surffataan silti. Eihän me nyt ajella tuntikausia turhan takia. Sekasotkuisen line upin hyvä puoli on ainakin se, että aaltoja murtuu runsaasti. Edessä ja takana ja joka puolella. Se, ovatko nämä aallot sitten kovin hyviä tai edes surffattavia onkin taas eri asia… Oltiin siis vielä optimistisia kun asteltiin veteen että hyvää treeniä tulossa. Ja olikin vallan hyvää melontatreeniä. Vettä ja aaltoja puskee naamaan niin perhanasti. 30 minuuttia tiukkaa melomista eikä kumpikaan liikuta yhtään mihinkään. Paitsi ehkä taaksepäin. 

Muutamat ärräpäät lensi melomisen aikana, koska homma tuntui aika toivottomalta, mutta ei sitä nyt voi luovuttaakaan ja poistua paikalta surffaamatta edes yhtä aaltoa. Varsinkin kun oltiin tosiaan ajettu 2 tuntia kyseiselle spotille. Luovuttaminen ei siis tullut kysymykseenkään ja saatiinkin molemmat lopulta melottua itsemme ulos. Mutta koko surffireissu oli jo tässä vaiheessa kääntynyt komiikan puolelle. Nimittäin… Ajauduttiin molemmat liian ulos missä ei enää aaltoja murru. Ja melottiin takaisin hieman sisemmäksi. Ja arvaatte varmaan mitä sitten käy. Iso setti työntää meidät taas ihan liian sisään ja ollaan takaisin lähtökuopissa… Tässä vaiheessa krapulainen Pao sai tarpeekseen ja pyyhkäisi rantaan. Mun kohdalle sattui sopivasti hyvä aalto, mutta sen jälkeen siirryin Paon seuraan rantaan aikeissa toteuttaa suunnitelma B:tä, joka oli topless auringonotto. 
Pao on oikeasti huippusurffari, vaikka tämän postauksen perusteella
saakin hieman eri kuvan. 🙂 Tämä kuva on parin vuoden takaa ja
uskoisitteko, että tässä vaiheessa Paolla on takana vasta
muutama kuukausi säännöllistä surffia! 
Aurinko kuitenkin pysytteli piilossa koko päivän, joten meidän auringonotostakaan ei tullut mitään. 😦
Syötiin sitten eväitä ja otttiin pienet tirsat.
Hengaillaan Camaronalilla. Taustalla kasvihuone. Paokin vielä
hereillä 🙂
Ei paista aurinko. Pelkkää harmaata.
Itselläni ei ollut enää mitään hinkua veteen, mutta Pao halusi revanssin ja tottakai menin seuraksi. Paon krapula ei kuitenkaan ollut hälvennyt mihinkään päivätorkuista ja eväistä huolimatta, eli tämä sessio ei sujunut edellistä paremmin. Itse surffasin kaksi aaltoa ja se oli siinä.

Siinä vaiheessa kun pääsin rantaan alkoi ukkonen jyristä ja kotimatka meni kaatosateessa. Mulla on vanhat snoukkalasit ajolaseina ja ne toimi kaatosateessa mainiosti ekat 10 minuuttia. Sen jälkeen ei nähnyt enää yhtään mitään. Täytyy varmaan hankkia uimalasit. Tuli myös todettua mönkijän jarrujen olevan surkeassa kunnossa, eli siis takajarru ei toimi lainkaan. Kolareilta kuitenkin vältyttiin eikä bensakaan loppunut. Eli ei kai tää niin epäonnistunut surffiretki ollut. Itseasiassa surffiretket on aina hauskoja, riippumatta siitä mitä niillä tapahtuu. Ainut asia mikä ihmetyttää, on se että onnistuttiin kuluttamaan tähän kaikkeen aikaa 8 tuntia!!! Lähedettin nimittäin aamulla 6 maissa ja palattiin kotiin iltapäivä 2lta. Aika hieno suoritus siiihen nähden että surffattiin yhteensä 4 aaltoa (mä 3 ja Pao yhden).

Kotiin päästyäni olin niin jäässä, että jouduin kääriytymään huppariin ja menemään peiton alle.

Näihin jäätäviin kuviin ja tunnelmiin tällä kertaa. 🙂
Mainokset