Huomenta vaan. Mun pitäisi olla nyt pönöttämässä vaivaantuneena kameran edessä Pelada-rannalla, mutta olenkin kotona. Homman nimi oli siis mallikeikka. 😛 Joka on hauskaa, mutta myös hieman epämääräistä koska kyseessä oli keikka jossa olisin itse ollut mallina. Entisessä työssäni mainostoimistossa pääsin aina välillä järjestämään kuvauksia ja rakastan sitä. Mutta nyt olin päätynyt sekä malliksi, että myös organisoimaan kaiken. Mutta homma menikin hieman persiilleen…

Ongelmat alkoi jo kuvauspäivän valinnasta. Sillä sain täysin itse valita kuvauspäivän. Kuvaaja on lomalla, mutta hänelle sopi tehdä kuvaus milloin vaan. Päivän lukkoon lyöminen oli normaalia hankalampaa sen taki, että mun oli kokoajan tarkoitus olla pienellä terveyskuurilla edellinen viikko ja tehdään kuvat sitten ensi viikolla. Sillä eihän nyt kukaan halua joutua kameran eteen jos maha pömpöttää. No varmaan olin yhtään sen terveellisemmällä tai herkuttomalla kuin muulloinkaan… Eli se siitä terveyskuurista, hoidetaan kuvaus keskiviikkona.

Kaikki järjestelyt oli hoidossa ja kuvauspaikat sovittuna, asut valmiina ja lookit mietitty ja kuvaajan kanssa oli suunnitelma, missä järjestyksessä hoidetaan kuvaus. Tämän kaiken suunnittelu on mulle sitä kaikkein mieluisinta hommaa.

Edellisenä iltana piti kuitenkin muka vähän hifistellä ja ottaa vähän kevyemmin. Illallisen korvasi siis valkoviini ja raakasuklaa. Tämä raakasuklaa oli tehty kookosöljyyn ja sehän on ihan todistettua että mitä enemmän kookosöljya nauttii, sitä paremmin vatsalihakset alkaa näkyä. 🙂 Perustuu vain ja ainoastaan omakohtaisiin kokemuksiin. 

No yllättäen tän kevennetyn illallisen jälkeen yöllä iski kauhee nälkä ja jouduin heräämään kauneusuniltani valmistamaan kolmen “ruokalajin” yöpalan, eli alkupalana appelsiini, pääruokana jauhelihaa ja jälkiruokana banaanikakku, jonka Luis oli tuonut mulle eilen. 😛 Sen jälkeen nukutti mutta aamulla heräsin kaatosateeseen ja ukkosen jyrinään. Jaahas, kuvaus peruttu. Kaikki vaiva ja nälkiintymen siis ihan turhaan. No yritetään uudestaan huomenna. Järjestelyt on toki jo valmiina mutta tällä kertaa malli ei aio enää kärvistellä ilman illallista.

ps. No nyt se sade sitten loppui ja aurinkokin pilkistelee uhkaavasti. Ja haluan mennä surffaamaan! Kello on jo 10, mikä tarkoittaa sitä että keskipäiväsession jälkeen naamani tulee olemaan kuin pieni tomaatti. Voi pieru, ei musta ole malliksi… Liian vaivalloista yrittää näyttää hyvältä ja kun pitää vielä miettiä että näyttää huomennakin kelvolliselta. Menen jokatapuksessa surffaamaan. Kadonnut surffitatsi on tullut takaisin! Siitä ja surffilaudoista lisää seuraavilla kerroilla.
Mainokset