Kokemukset ulkomaille muuttamisesta ovat olleet blogin suosituimpien postausten joukossa ja nyt seuraa jatkoa tähän aihepiiriin.

Olen asunut Costa Ricassa melkein kaksi vuotta. Luulisi että sinä aikana oppii kielen kuin kielen täydellisesti, mutta totuus on, että espanjani on edelleen surkeaa.

Ja se on todella turhauttavaa ja ärsyttävää ja tekee kaikki asiat täällä sata kertaa hankalammiksi.

Ja siitä saan syyttää vain ja ainoastaan itseäni. Olen ollut laiska opettelemaan, kun ei ole ollut pakko. Kaverit puhuvat englantia ja työssäni en tarvitse espanjaa lainkaan. Jokapäiväisessä jutustelussa peruskuulumiset vaihdetaan espanjaksi, mutta keskustelu kääntyy aina hyvin pian englantiin.

Minulla on ollut täällä kausia, kun olen opiskellut espanjaa aktiivisemmin. En ole koskaan ottanut tunteja, mutta olen käyttänyt kahta eri nettiohjelmaa. Worddive:ä sanojen opetteluun ja Visual Link Spanish:ia puhumisen opetteluun. Ja molemmat ovat kyllä toimineet. Sata kertaa paremmin kuin kielien opiskelu aikoinaan koulussa. Olin todella surkea kielissä koulussa ja etenkin enkun oppiminen aikoinaan oli hankalaa.

Osaan siis jo auttavasti espanjaa, mutta haasteena on oppia sen verran, että voisin oikesti puhua vain sitä. Voin kyllä nytkin puhua vaikka viikon pelkkää espanjaa, mutta moni asia jäisi kyllä sanomatta ja tekemättä. Ja väärinymmärryksiä varmasti riittäisi. Ja kaverini varmasti kaikkoaisivat jonnekin kun kaikki keskustelut muuttuisivat “tykkäätkö vesimeloonista” ja “missä on ranta” osastolle. En voi sille mitään, mutta tulee vaan niin dorka olo kun yrittää epätoivoisesti pitää yllä simppeliä keskustelua espanjaksi, vaikka oikesti tekisi mieli sanoa jotain paljon “syvällisempää” englanniksi. Pelkkä kavereiden kanssa espanjan puhuminen tai muiden kuunteleminen ei omalla kohdallani siis todellakaan toimi. Eikä ainakaan ole riittävä keino kielen oppimiseen.

Viimeaikoina tämä kielivammaisuus on ärsyttänyt suuresti. Sekä oma saamattomuus asian suhteen. Olenkin taas aktivoitunut opiskelemaan itse, sekä harkitsen myös tunteja paikallisessa kielikoulussa. Mullahan on ollut täällä 2 paikallista poikaystävää, mutta niistä ei kyllä ollut mitään apua espanjan oppimisessa. Mulla oli myös epävirallinen espanjan ope, joka siis oli kaverini ja tehtiin vaihtokauppana muutama surffitunti ja espanjan opiskelusessio. Meistä tuli hyvät kaverit, mutta en oppinut tippaakaan lisää espanjaa. Sen sijaan tiedän nykyään kaikki naapurikaupunki Samaran juorut.

Nyt tarvitaan siis järeämpiä konsteja. Sattuuko kukaan kohtalotoveri lukemaan blogia? Miten te muut kielipäättömät olette onnistuneet oppimaan? Vai olenko vaan toivoton tapaus ja puhun loppuelämäni apina-espanjaa? Kaikki vinkit otetaan mielellään vastaan.

Loppuun pitää kuitenkin kertoa suurin espanjankielinen saavutukseni, joka on viimeviikkoinen mönkijän katsastusreissu Nicoyaan. Mönkijä ei aluksi läpäissyt katsastusta, mutta visiitti postissa, uusien rekisterikilpien tilaus ja tarra oli taskussa. Eikä siihen mennyt kuin puoli päivää. Enkä edes saanut sakkoja matkalla, vaikka ajoin ilman kypärää… 

Mainokset