Kaksi viimeistä surffireissuani ovat päättyneet siihen että joku näkee hain vedessä ja kaikki surffarit pakenevat rantaan. Kaksi päivää sitten valkohai haukkasi surffarin laudasta palan kotirannallani. Surffarille ei onneksi käynyt mitään.

Hai vei palan surffarin laudasta kotirannallani Morro Bayssä kaksi päivää sitten.
Itse saisin varmasti sydänkohtauksen jos hai tulisi edes haistelemaan. Luojan kiitos,
tällä naiselle ei käynyt mitään.
Kaliforniassa on haita. Kylmissä vesissä on haita. Valtamerissä on haita. Kyllähän se tiedetään. Mutta en tiennyt, että niitä todellakin näkyy kokoajan ja kaikkialla. Olin ajatellut tämän haihomman etukäteen niin, että jos olen kerran päättänyt surffata Kaliforniassa, niin sillä selvä. Senkun surffaan ja todennäköisyys joutua hain kitaan on kuitenkin aina pieni. Minun ei tarvitse miettiä joka päivä uudestaan, uskaltaudunko tänään veteen hain syötiksi. Eikä “onko haita näkynyt” ole lineuppien keskustelunaihe numero yksi, jota spekuloidaan kiivaasti päivittäin.

Mutta näin näyttää olevan. El Niño on tuonut kalat lähelle rantaa ja hylkeet ja hait seuraavat perässä.

Olen aivan kauhun vallassa. Ja turhautunut. Olen yrittänyt surffata haista välittämättä, mutta saan suunnilleen paniikkikohtauksia vedessä. Enkä todellakaan surffaa enää missään ulkoriutoilla, vaan pysyn breikeillä jotka ovat “suojaisia” ja lähellä rantaa. Enkä myöskään mene yksin surffaamaan, enkä edes halua olla hetkeäkään vedessä niin, ettei vieressä ole toista surffaria. Mieluiten ympärillä olisi kokoajan 20+ surffaria. Kanssasurffarit ehkä lievittävät hieman haikammoa, mutta eivät todellakaan paranna itse surffausta. Mun strategia surffatessa on aina etsiä ruuhkattomampia aaltoja ja surffata sellaisiin aikoihinin jolloin muita ei ole vedessä. Mulle aivan parhaita hetkiä surffatessa ovat aikaiset aamut, jolloin vedessä ei ole vielä muita. Ja täällä olen joutunut heittämään hyvästit näille omille rauhallisille aamusessioilleni. Sunset sessioista ei muuten kannata edes puhua täällä Kaliforniassa. Siinä vaiheessa kun alkaa hämärtää, vedessä ei ole surffarin surffaria. Koskaan. Sillä hait ruokailevat useimmiten hämärän koittaessa.

Mieleni tekisi pakata laukut välittömästi ja painua takaisin Costaan. En halua jäädä tänne, jos en voi surffata. Vai pitäisikö vaan surffata haista välittämättä? Sekään ei varsinaisesti houkuttele. Kun ensimmäinen surffarit vedestä karkoittanut hai-havainto tapahtui, minä olin haita lähinnä oleva surffari. Itse en nähnyt evää, mutta hain bongannut biologi tunnusti jälkeenpäin miten kauhuissaan hän oli puolestani.

Mulla on niin ikävä tätä. Kotisurffia Guionesilla.
Ihan parhautta viime tammi-helmikuulta. Ikävä.
Ei mitään hajua mitä aion tehdä. Onneksi tähän väliin tulee Portugalin loma. Kuukauden jatkoaika haista. Toivon hartaasti, että nyt iskisi jokin El Niñon käänteisilmiö, joka karkottaisi kaikki vedenelävät keskelle valtamerta.
Mainokset