Tuttuja ja tuntemattomiakin usein hämmästyttää, miten maat, maisemat ja milloin mikäkin saattaa muuttua hyvinkin nopeasti elämässäni. Ja taas olisi pieni pommi kerrottavana. 

Tuli nimittäin mentyä naimisiin viime viikolla.

Huh huh. Itseänikin melkein huimaa miten nopeasti asiat ovat rullanneet viime aikoina. Edellisessä postauksessa vielä pähkäilin, että ehkä tämä Kalifornia kaikkine haineen ei olekaan mua varten. Mutta mitäs mitäs, täällä sitä nyt ollaan kotirouvana Ameriikassa. Kotirouvan arjesta kuulette varmasti lisää ja paljon täällä blogissa. Ainakaan vielä ei ole juuri valittamista. Mies lähti nimittäin kaljalle ja vaimo nautiskelee sängyssä jäätelöä ylhäisessä yksinäisyydessään.

Koko naimisiin meno ja häähomma tulivat aika puskista, joten emme ehtineet suunnitella ja järjestää isoja juhlia. Vietimme kuitenkin spesiaalin päivän lähinnä kahdestaan Clayn kanssa. Clayn vanhemmat sekä setä ja yksi perhetuttu olivat maistraattiseremoniassa mukana todistajina sekä toimittamassa tärkeää morsiusneidon virkaa. Eli kannattelemassa morsiuspuvun laahusta.

Simppelistä siiviilivihkimisestä huolimatta olin pukeutunut kunnon valkoiseen kermakakkuun. Sehän on selvä! Häämekko on ehdoton numero 1, kun listataan tärkeimpiä häihin ja naimisiin menoon liittyvä asioita. Kerrankin saa pukeutua prinsessaksi. Parasta tässä on vielä se, että pääsen sonnustautumaan häämekkooni uudestaan toukokuussa, jolloin vietetään hääjuhlaa sukulaisten ja ystävien kesken. Ja ehkä vielä kolmannenkin kerran, kun juhlitaan myöhemmin Suomessa.

Seremonian jälkeen menimme aamiaiselle rekkamiesten suosimaan jättikokoisia pannukakkuja ja munakkaita tarjoilevaan aamiaispaikkaan. Hääpuku herätti pientä hämmennystä rekkamiesten keskuudessa, samoin kun myöhemmin päivän aikana asioidessamme supermarketissa. No sitä hoitoainetta oli ehdottomasti saatava, ja eihän sitä saa ellei käy kaupasta ostamassa.

Aamiaisen jälkeen suuntasimme kohti pohjoista. Ensimmäinen etappi oli aurinkoinen Cayucos, jossa kävimme rannalla ottamassa pari hääselfietä ja hörppäämässä mimosat suosikkiravintolassamme Schooners:issa. Clayn oli tietenkin saatava myös clam chowder. Cayucosin jälkeen jatkettiin Cambriaan, jossa käytiin surffaamassa. Sillä eihän hääpäivä ole mitään ilman surffia! Pääsin myös toteuttamaan vaatteiden vaihdon suoraan hääpuvusta märkäpukuun tihkusateessa tienposkessa. Aaltoja todellakin saatiin ja keli ehti muuttua melkoiseksi myrskyksi ja kaatosateeksi surfsession aikana. Surffin jälkeen korkattiin skumpat kaatosateessa parkkipaikalla. Lopullinen määränpäämme oli Ragget Point hotelli Big Sur vuoristossa. Oltiin kuultu paljon kehuja Ragget Pointin ravintolasta ja ruoka oli ehdottomasti parasta mitä olen Kaliforniassa syönyt. Ragget Point on kuuluisa myös upeista maisemistaan, mutta meiltä maisemien ihailu jäi välistä. Saavuttiin paikalle vasta pimeän tulon jälkeen ja seuraavana aamuna matka jatkui heti aamiaisen jälkeen takaisin etelään. Jatkettiin “häämatkaa” vielä toinenkin kokonainen päivä ja ajettiin Santa Barbaran lähistölle surffaamaan.

Häämatkan maisemista ei tullut räpsittyä kuvia, joten muutama tunnelmapala netistä. Tässä maisemia San
Simeonilta, Big Surin eteläpuolelta. 
Big Surin maisemia.

Sellaiset olivat siis meidän häät!
Mainokset