Palasin juuri kymmenen päivän matkalta Kauain saarelta Hawaijilta ja voi että se oli uskomaton paikka. Tämä oli ensimmäinen kertani Hawaijilla, ja olin kuullut varmaan kymmeniltä ihmisiltä etukäteen miten kaunis ja vihreä erityisesti Kauai on. Ja se todellakin oli. Todella vihreää luontoa, kukkia ja hedelmäpuita. Kauaita ei turhaan kutsuta puutarhasaareksi.

Pieni vihreä paratiisi ja ah, niin ihanan turkoosia vettä! Maisemaan kuului tosin myös hämmentäviä
havupuita.
Kauain pohjoisrannikkoa. Kauniita rantoja löytyy helposti suoraan päätien varrelta.

Hawaijin ja yleensä juuri Kauain matka on Clayn jokavuotinen rituaali ja tällä kertaa myös vaimoke pääsi mukaan. Kauai ei ole matkakohde edullisimmasta päästä, ja varsinkin ruoka (myös marketeissa) ja hotellit ovat kalliita. Meidän matkabudjettimme pysyi kurissa ilmaisen majoituksen ansiosta. Majailimme Clayn kaverin Evanin luona Kauain pohjoisrannikolla. Liikkumiseen tarvitaan ehdottomasti auto, mutta auton vuokraaminen oli halpaa. 10 päivän vuokra maksoi ainoastaan 250 USD. Me käytimme Dollar autovuokraamoa. En ole aiemmin törmännyt näin halpoihin vuokra-autoihin, mutta Kauailla ilmeisesti useampikin vuokraamo tarjoaa vanhoja ja vähän räpsähtäneitä autoja halvalla.

Majapaikkamme pihalla oli aivan ihana puutarha appelsiini-, mandariini-, sitruuna-, papaija- ja avokadopuineen.
Kotipiha ja vähän naapureidenkin tiluksia.
Sää Kauailla oli mukavan lämmin päivisin ja iltaisin hieman viileni. Waialeale-vuori Kauailla on mailman toiseksi sateisin paikka, joten sadekuuroihin kannattaa varautua. Meille sattui todella hyvä säkä säiden suhteen ja vain kahtena päivänä satoi. Clayn vanhemmat olivat saarella meidän reissua edeltävän viikon, ja heille sattui ainoastaan yksi sateeton päivä.
Kauai on pieni saari ja pohjoisesta etelään rannikkoa pitkin ajaa vain pari tuntia. Saaren länsirannikolla ei ole teitä eikä sinne voi ajaa, mutta tätä aluetta eli Nā Palin kansallispuistoa kannattaa ehdottomasti käydä tutkimassa jalkaisin. Sieltä löytyy upeaa luontoa, rantoja ja vesiputous.
Surffaus oli tietenkin matkan prioriteetti numero yksi. Clay pelotteli etukäteen, että Kalifornian aallot ovat lastenleikkiä Kauaiin verrattuna. Ja mun mieletäni etenkin Central Cali on jo aika hevi ainakin Costa Ricaan verrattuna. Hawaiji on todellakin tunnettu isoista ja voimakkaista aalloistaan. Aalloista tekee rajua se, että saaret ovat teräviä, pikkuruisia vuoria syvässä valtameressä. Ei ole siis isoa mannerta, joka pikkuhiljaa syvenee (kuten esim. Kalifornia). Meille sattuikin isot kelit koko ajalle, mutta kyllä sieltä löytyi vähän kaiken tasoista surffia.

Hanalei Bay on ehkä Kauain tunnteuin aalto, pitkä right hand point break. Tämä aalto ei kuitenkaan ole se kuuluisa Honolua Bay, joka sijaitsee Maui’lla. Vaikka vähän samantapaisia aaltoja ovatkin. Hanalei Bay oli iso koko reissumme ajan, mutta onneksi päästiin sentään kerran surffaamaan sitä. Muuten se oli isojen aaltojen erikoismiesten heiniä. Pari kertaa katseltiin rannalta tai läheiseltä kalliolta isojen aaltojen surffausta, jossa surffarit vedetään jetillä aaltoihin (ja pelastetaan jälkikäteen). Ei voi kuin ihmetellä ja hattua nostaa näille hurjapäille. Paitsi sulffareilta, myös jettikuskeilta vaaditaan melkoista taitoa ja meren tuntemusta. Varsinkin kun tämä aalto on satojen metrien päässä rannasta keskellä merta.

Hanalei Bay. Tästä rannasta tai laiturilta hypätään veteen ja melotaan Hanalei lahdelle. Laiturin vasemmalla
puolella on pieni beach break joka sopii hyvin aloitelijoille.
Iso päivä Hanalei Bayllä.
Isojen aaltojen surffaus on turvallisempaa vesijettien avustuksella. Jetillä vedetään surffari aaltoon ja aallon
jälkeen noukitaan pois kuohuista.
Saarelta löytyi onneksi suojaisempia ja pienempiäkin aaltoja ja oltiin vesillä lähes joka päivä pariin otteeseen. Kauailla on aivan todella hyviä aaltoja. Täydellisesti murtuvia riuttoja ja point breikkejä. Näin hyviä aaltoja surffaamalla kehittyy kyllä väkisinkin. Yksi reissun aikana surffaamme right hand point breikki oli paras aalto mitä olen ikinä surffannut. Surffauksen taso Kauailla on aivan uskomaton. Keskiverto 5 vuotias Kauailastyttö tai -poika pesee meikeläisen mennentullen. 60 v supertimmit mammat tyylittelevät paddle boardeilla reilusti yli päänkorkuisilla aalloilla. Ja parhaita miehiä ei tietenkään edes näy niillä “lasten” spoteilla, joilla itse surffaan.

Yksikätinen surffaripro ja legenda Bethany Hamilton on kotoisin Kauailta, ja näimme hänet line upissa useana päivänä. Jokainen Bethanyn videolta nähnyt tietää hänen surffaavan todella hyvin ja oli aivan mahtavaa nähdä Bethany livenä. Aivan uskomattoman vahva ja taitava ja mitä myöhäisiä droppauksia aalloille. Ruuhkat vedessä olivat keskivertotasoa. Sekaan kyllä mahtui, mutta paikalliset pitivät paikkansa nokkimisjärjestyksessä.

Jumppasessio! En ole aikoihin voimistellut, joka tuntui kyllä selkälihaksissa seuraavana päivänä.
Pysyy, pysyy… Innostuin käsinseisonnasta pitkästä aikaa.
Tätähän voisi alkaa harjoitella taas hieman enemmän.
Surffilautakin oli mukana, mutta tältä retkeltä ei löytynyt surffattavia aaltoja.
 Jokaikisestä palmusta oli pysähdyttävä ottamaan kuva… Clay ei jostain syystä
ymmärtänyt mun palmuinnostusta…
Viimeisenä päivänä käytiin tutustumassa Waimea Canyoniin. Ei tosin ehditty ihan perille saakka
ennenkun taivas täyttyi sumusta ja pilvistä, joten kuvasaalis jäi laihaksi.
Vaellusreitti Na Pali kansallispuistossa.
Kauailainen tyyli on mulle mieleen, sillä se muistuttaa Costa Ricaa. Pikkuisia mekkoja, lyhyitä toppeja ja sortseja. Ja ihania uima-asuja. Shoppailua ei kuitenkaan tullut harrastettua, sillä tiesin että kotona Kaliforniassa odottaa edelleen villahousukelit. Muutama surffikauppa piti kuitenkiin tsekata ja sattumalta kävelin sisään myös suosikkisurffarini Tatiana Weston Webin äidin bikiniputiikkiin. Äiti oli aivan ihana brasilialaisnainen ja kertoi meille tohkeissaan miten hyvää rahaa myös naiset tekevät WSL:ssä (eli World Surf Leaguessa). Hänen omina bodyboard päivinään voittaja sai ainoastaan t-paidan ja nyt jo ensimmäiseltä kierrokselta kilpailuissa tippuminen kartuttaa tilipussia kymppitonnilla.
Häämatkalaiset Waimea Canyonilla.

Sellaisia tunnelmia häämatkalta Kauailta!

Omia surffikuvia tai matskuja ei valitettasti ole, sillä kameran kanssa heilumista surffirannoilla ei katsota hyvällä Kauailla. Muutamaa beach breikkiä lukuunottamatta. Hyvin Kalifornailainen meininki siis. Itse tykkään enemmän leppoisammasta Costa Ricassa, jossa ei olla niin vainoharhaisia kameroiden suhteen. Mulla onkin jo seuraava postaus tuloillaan muunmuassa juuri tästä kuvausasiasta ja vähän muistakin surffikulttuuriin liittyvistä negatiivisemmista asioista.

Mainokset