Maija tulee ekaa kertaa crosscut salille. Vähän ihmetyttää kun kukaan ei edes morjensta. Treeni alkaa kuitenkin ihan hyvin. Aina siihen saakka kun Maija vahongossa tekee burpeen sijaan boksihypyn. “Idiootti ulos täältä!” karjuu ohjaaja. Villen suksi ei oikein luista tänään hiihtolenkillä ja takaa tuleva nopeampi hiihtäjä joutui ohittamaan hänet. No sehän tietenkin oikeuttaa v***tuspäissään päästämään ilmat Villen autonrenkaista parkkiksella. Sara on kokenut kuntosalinkävijä ja tänään olisi ohjelmassa lähetäjät. Mutta joka kerta kun Sara yrittää lähestyä lähentäjälaitetta, säntää Birgitta salin toiselta laidalta iskemään ison ja treenatun perberinsä lähentäjäpenkkiin. Ja ihan sama vaikka Sara olisi jo aloittamassa sarjaa, Birgitta tunkee vaikka syliin. Muiden salilla olijoiden mielestä tämä on ok, koska Birgitta on käynyt kyseisellä salilla pidempään.

Kuulostaa tosiaan hieman absurdilta. Eikä kukaan tietenkään käyttäydy oikeasti noin. Ei niin, paitsi surffarit. Edelliset esimerkit olivat suoraan surffimaailmasta, tosin surffi on vaihdettu johonkin toiseen aikuisten ihmisten urheiluharrastukseen.
Surffista vähemmän tietäville vielä siis selvennyksesksi, että surffirannoilla ei suinkaan oteta ulkopuolisia ja uusia naamoja hymyssä suin vastaan. Päinvastoin, ulkopuolisia ei kaivata ruuhkauttamaan aaltoja ja vedessä olevien kesken vallitsee tiukka nokkimisjärjestys.
Yleisesti ottaen säännöt ovat hyvä juttu. Siis sellaiset järkeenkäyvät säännöt. Kuten kuka vedessä olija saa ottaa aallon ja kenen kuuluu väistää. Line uppiin meloessa ei ole kohteliasta puskea suoraan siihen kohtaan jossa parhaat aallot murtuvat, eikä yrittää ottaa jokaista aaltoa. Sen sijaan on kohteliasta aloittaa sivummalta ja pikkuhiljaa siirtyä parempia aaltoja kohti. Jos taidot eivät vielä ihan riitä, kannattaa pysytellä sivummalla ja ottaa pienempiä aaltoja ja pysytellä pois muiden edestä. Paikallisia on kohteliasta kunnioittaa ja antaa heille aaltoja. Ilmesty yksin uusille spoteille äläkä turistilauman kanssa. Yritä ystävystyä paikallisten kanssa, jos haluat jatkossakin surffata heidän kotispotillaan.
Kaikki nämä edellä mainitut enemmän tai vähemmän viralliset “säännöt” ovat mun mielestäni oikein ymmärrettävää ja järkeviä. Mutta entäs edellä mainittu ääliömäinen käytös. Onko jollain idiootilla muka oikeus päättää kuka saa surffata ja missä.
Olen tainnut olla hieman naiivi ja kuvitellut että tappeluja, autojen kivityksiä ja huutamista tapahtuu ainoastaan surffiaiheisissa leffoissa. Mutta nyt tuli sellaista kuraa omaan niskaan että se todallakin pisti miettimäään koko surffikulttuurin idioottimaisuutta. Muutama viikko sitten noin 35-40 vuotias kanssasurffari päätti, että minulla ei ole oikeutta surffata kyseisellä spotilla ja huuti suoraan päin naamaa kohteliaisuuksia, joista ystävällisimmät olivat “mitä v***a kuvittelen tekeväni”, “painu hel****iin” ja “älä enää näytä naamaasi täällä”. Suoraa huutoa ja sitä kesti valehtelematta 5 minuuttia. Tämän jälkeen toinen surffari liittyi samaan kerhoon, mutta hän sentään yritti volyymia korottamatta selittää, että olisi syytä häipyä paikalta.
Tilanne oli harmittava, mutta ennenkaikkea naurettava. Haloo. Aikuiset ihmiset käyttäytyvät näin. Kyseessä ei suinkaan ollut yksityisomistuksessa oleva ranta tai vastaavaa. Onneksi ei ole ihan yksin tämän omgelman kanssa. Itse mestari K. Slater kävi nimittäin surffaamassa kyseisellä spotilla viime vuonna ja hänen autostaan tyhjennettiin renkaat. I feel for you Kelly.
Kuvitelkaa siis miltä tuntuu. Olet juuri muuttanut uuteen maahan, et oikein tunne ketään ja olisi kiva tutustua ihmisiin harrastuspiireistä. Ja vastaanotto on tätä.
Toinen asia mikä välillä harmittaa on valokuvaus. Costa Ricassa asiaan suhtauduttiin paljon rennommin ja siellä on ihan yleisesti hyväksyttävää kuvata useimmilla rannoilla. Sen sijaan Kaliforniassa ei oikein tykätä kameroista. Beach breikeillä on ihan ok kaivaa kamera esiin, mutta riutoilla ei. Mikä on tylsää, sillä ensinnäkin kuvaussessiot ovat 1) kivoja, 2) niistä jää hyviä muistoja (alkaa vissiin vanhuus puskea päälle, sillä mietin nykyään usein juuri valokuvia katsellessa, että näitä sitten jonain päivänä esittelen lapsenlapsille ja kerron mitä kaikkea hurjaa mummo on nuorena tehnyt… hahahah) ja 3) must, jos haluaa kehittyä surffarina.
Kauailla tämä harmitti erityisesti, sillä surffasimme siellä tosi hyviä aaltoja ja välillä alkoi jopa tuntua siltä, että kyllähän tää sujuu. Olisi ollut tosi kiva nähdä sitä surffia videolta.
Tällaista tällä kertaa. Amerikkaan immigroituminen edistyy pienin askelin. Menen ensi viikolla antamaan sormenjäljet.
Ps. En tietenkään poistunut paikalta näistä huutelijoista huolimatta. Väläytin kauneimman pepsodent hymyni pahimmalle huutelijalle tämän nosediven jälkeen ja onnistuin saamaan hyvän siivun itselleni juuri hänen vierestään. Toivon että asia on loppuunkäsitely.
Mainokset