Moikka pitkästä aikaa. Blogi on ollut hiljaisena viimeiset puoli vuotta. Hiljaisuus on johtunut siitä, että elämässä on tällä hetkellä paljon muitakin asioita kuin surffibloggailu. Eräs ihana lukijani otti minuun yhteyttä ja kysyi onko kaikki hyvin, koska en ole päivittänyt. Aivan ihana viesti. Kiitos vaan kysymästä, kaikki on oikein hyvin. Vastasin kysyjälle jo henkilökohtaisestikin.

surf-trip-simple-life

Olen ollut koko sadekauden Costa Ricassa. Tyhjiä rantoja ja autioita aaltoja on riittänyt. Normaalisti kaikki kynnelle kykenevät kaikkoavat täältä sadekaudella jonnekin. Itse olen nauttinut suunnattomasti hiljaisesta kylästä ja etenkin siitä fiiliksestä ettei tarvitse matkustaa minnekään ollakseen onnellinen ja tehdäkseen niitä asioita, joita haluaakin tehdä. Ihanaa vaan olla kotona!

luontoautio-surffi-ranta

Useampikin lukijani on kertonut minulle, että blogini on toiminut inspiraationa lähteä toteuttamaan omia unelmiaan. Aivan mahtavaa kuulla sellaista. Ja siihen liittyy myös syy, miksi tulin tänne blogiin tänään pitkän tauon jälkeen. Olin nimittäin aikeissa lopettaa koko blogin. Mutta olisin tehnyt vielä viimeisen postauksen, jossa kannustan teitä kaikkia tavoittelemaan unelmianne. Sekä olisin kertonut mitä eläämääni tällä hetkellä kuuluu, ettei kenenkään muun tarvitse olla huolissaan. 🙂 Asun edelleen Costa Ricassa ja olen tosi onnellinen. Blogihiljaisuus ei siis johdu siitä että olisin esimerkiksi muuttanut Suomeen. Tai lopettanut surffielämän ja alkanut tehdä jotain “muiden mielestä järkevää”. Enkä ainakaan ole muuttanut kenenkään kaksilahkeisen perässä toiselle puolelle maapalloa.

Blogin lopettamisaikeet eivät myöskään liittyneet siihen, etten enää tykkäisi tehdä tätä. Enemminkin vain siihen että ei ole ollut aikaa. Ja ehkä myös sen, että “jee kävin surffaamassa” on jo sen verran käytetty aihe että siitä ette te enkä minä saa enää mitään irti. Siitähän tämä blogi lähti liikkeelle. Postausta tehdessä minulle tuli kuitenkin fiilis, että en mä tätä haluakaan lopettaa. Juttuaiheita putkahteli päähän vaikka millä mitalla ja jäähyväispostauksenkin olisi voinut samantien jakaa kymmenosaiseksi juttusarjaksi. Eli ette pääsekään musta vielä eroon. Lisää on luvassa.

surf-trip-unelmatvesiputous-costa-rica

Muutoksia on myös tulossa. Blogin aihepiiri on kokoajan likunut hienoisesti pelkästä surffista elämääni yleisesti ja välillä syvällisempiinkin juttuihin. Sama linja jatkuu varmasti tulevaisuudessa. Nykyään myös avioeron läpikäyneenä olen tämänkin aihealueen spesialisti, ja ehkä joskus raotan verhoa siitäkin kokemuksesta. Kaikesta nimittäin selviää, siitäkin häpeästä kun hääjuhla perutaan siinä vaiheessa kun kutsut on jo lähetetty ja ystävät ovat ostaneet lennot Suomesta Kaliforniaan. Mutta ette te surffauksestakaan kokonaan pääse eroon. Kommentteja ja ideoita otetaan myös aina mielellään vasataan.

Olen tällä hetkellä vierailemassa Suomessa. Saavuin tänne torstaina eli kaksi päivää sitten. Ensimmäiset päivät ovat menneet flunssassa ja jetlagissa. Olen todella huono sopeutumaan aikaeroon ja perheeni on saanut naureskella kun olen aivan kuutamolla väsymyksen seurauksena. Toissa ”yönä” nukuin kevyet 12 tuntia kahdesta kahteen. Heräsin siis iltapäivällä klo 2. Tänään heräsin jo ennen viittä. Tällä hetkellä näpyttelen tietokonetta sängyssäni edelleen pimeässä ja hiljaisessa talossa, ja odotan että äitini herää ja saan aamupalaseuraa.

img_7191

Tältä näyttää ihminen 12 tunnin unien jälkeen. Eiks oo ihanat tossut?

Aivan ihanaa olla Suomessa pitkästä aikaa. Edellisestä vierailusta onkin jo vierähtänyt melkein kaksi vuotta. Seuraavat 2 viikkoa suhailen Lappeenrannassa, Helsingissä ja Tampereella. Ohjelmassa on ainakin paluu voimistelusalille. Tavoitteena on olla katkaisematta niskaa ja saada jäätävä lihaskipu seuraavana päivänä. Ja jättiläiset, fliki-voltti ja tuplavoltti täytyy ainakin tehdä. Lisäksi aion hyödyntää Suomen vierailua muutamien uusien juttujen opiskeluun. Ja sitten ne karkit ja herkut mitä ei muuualta saa! Minttukrokanttisuklaata ja lakuja on tullut jo maisteltua (eli siis vedettyä koko levy & pussi). Korvapuusteja täytyy myös ehdottomasti saada.

Ja kunhan flunssa tästä paranee, niin en malta odottaa että nään teidät kaikki ihanat Suomen tyypit!

Ja jatkossa nähdään ja kuullaan taas säännöllisesti täällä blogissakin.

Ps. Lukeeko mun blogia kukaan hip hop dance guru joka haluaa pitää mulle pari tanssituntia tässä seuraavien muutaman viikon aikana??

Mainokset