Jes, hiiret eivät olleet ottaeet asuntoani haltuunsa poissaollessani. Minulla oli reilu kuukausi sitten pieni hiiriongelma ja hieman jännitti palaavatko hiiret kun olen poissa. Hännällisiä pikkukavereita ei kuitenkaan ole onneksi näkynyt. Tässä pari kuvaa taannoisesta hiirioperaatiosta. Kuuntelin pari yötä rapistelua lasagnepaketilla ja ihmettelin, että kylläpäs gekot pitävät meteliä. Gekot ovat ihan harmittomia ja pitävät vain paikat siisteinä syömällä hyttysiä ja hämähäkinverkkoja. Sitten tajusin, että metelin syynä olikin hiiret. Yök. Ällöttäviä otuksia. Eikun hiirennakkeja, rotanloukkuja ja hiiripaperia ostamaan ja rottasotaan. Sain pari hiirtä nalkkiin ja sen jälkeen niitä ei ole onneksi näkynyt.

hiirenpyydyshiirihiirenloukku

Muutakaan damagea ei ollut tapahtunut poissaollessani. Kostea ilmasto on aina haasteellinen ja asuntoja tai kulkuneuvoja ei voi jättää tyhjilleen tai käyttämättä pitkäksi aikaa. Tällä kertaa vain sohvatyynyt olivat kevyesti homeessa. Mopokin lähti hienosti käyntiin kevyen lämmittelyn jälkeen.

Töihin paluu tuntui tosi kivalta loman jälkeen. Jo Suomessa ollessani minulla oli fiilis, että on kivaa palata pian töihin. Surffiopen työni on tosi palkitsevaa. Asiakkaat ovat poikkauksetta ihania ja itsellekin tulee tosi hyvä mieli kun asiakkaat ovat tyytyväisiä. En ole ikinä saanut mistään työstä näin paljon palautetta ja se on todella energisoivaa. Tottakai on päiviä jolloin väsyttää mennä töihin tai palentaa (varsinkin tähän aikaan vuodesta kun offshore tuulet puhaltaa ja tulee kylmä) ja tekisi mieli jäädä peiton alle. Mutta töiden jälkeen on aina energinen fiilis. Työn mukavuutta lisää mahtava pomo sekä hyvät työkaverit.

billabong-wetsuit

costa-rica-harmony-hotel

image-1

Kotiinpaluuseen liittyy oleellisesti myös se, että pääsee nukkumaan omaan sänkyyn. Tai ei sängyissä suomessakaan ollut mitään vikaa, päinvastoin, mutta nyt pääsee taas normaaliin vuorokausirytmiin. Kärsin suunnattomasta jetlagista koko kaksiviikkoisen. Olin aivan kuutamolla koko loman, enkä oikein jaksanut tehdä mitään. Nukuin minimaalisia yöunia ja pitkiä päikkäreitä, ja olin kokoajan niin väsynyt että nukahtelin ties minne olohuoneen lattialle. Kotiin palatessani pääsiin samantien oikeaan rytmiin. Ihanaa nukkua kokonaisia öitä.

Brrr!! En muistanutkaan, että tähän aikaan vuodesta on näin kylmä. Illat ja aamut ovat tosi viileät. Melkein palentaa. Aamulla etenkin on kylmä kun lähtee rannalle. Onneksi neopreeni on keksitty. Toin tänne vahingossa Suomesta talvitakin. Se oli tarkoitus jättää autoon, mutta lähtötohinoissa takki jäi päälle pinkoessani check iniin. Tuli siis raahattua talvitakki Costa Ricaan, mutta uskokaa tai älkää niin sille löytyi jopa käyttöä. Kuuma suihkukaan ei nimittäin pelastanut jäätävän tuulisen surffin jälkeen joten vedin karvatakin niskaan vartiksi.  Kylmyys on toistaiseksi kuitenkin lähinnä piristävää. Vähän kyllä jännittää, miten selviän joulun ja uudenvuoden ruuhkasta, jolloin opetusta tulee helposti 6 tuntia päivässä ja ylikin.

Sitten se tärkein. Eli surffaus. Surffaus on ollut tosi kiva tauon jälkeen. Vedin ensimmäset kolme päivää intoa pinkeänä kuin turisti. Nyt tahti on hieman laantunut, sillä aallot ovat olemattomia. Huomenna toivottavasti keli paranee. Ellei sitten saada tsunamia. Costa Rican yli liikkuu parhaillaan hurrikaani Otto, mutta tänne Tyynenmeren puolelle se ei ole iskenyt. Karibian puoli sen sijaan on ottanut osumaa. Samoin tänne annettiin tsunamivaroitus tänään iltapäivällä, mutta iltaan mennessä varoitus peruttiin. Ystäväni Saara on vierailemassa luonani Suomesta ja varustauduttiin kuitenkin sen verran että käytiin hankkimassa pari vesikanisteria, jos myrsky kuitenkin yllättää. Sähkö ja vesi ovat täällä poikki muutenkin vähän väliä, joten vähänkään isomman myräkän seurauksena ne ovat varmasti poikki.

surffilaudatimage-2

Tällä hetkellä ropisee vähän vettä, mutta myrskystä ei ole tietokaan. Ja hyvä niin, sillä haluan huomenna vaan surffaamaan ja töihin, enkä paeta kukkuloille.

ps. ja eihän se hurrikaani sitten iskenyt tänne.

pps. Olen huomannut että seuraamieni blogien kommenteissä kaipaillaan vanhoja hyviä aikoja ja kotikutoisempia blogeja ja etenkin kuvia. Täältä pesee. Mikä helpoituksen huokaus itseasiassa. Välillä nimittäin mietityttää kehtaako näitä iphoneräpsjä enää edes julkaista. Mutta hyvä homma jos autenttisuus kelpaa eikä kaiken tarvitse olla vaan täydellistä ja kiiltokuvaa. Laadukkaat kuvat toki miellyttävät silmää, mutta minulla ei ainakaan ole aikaa (eikä kiinnostusta)  ainoastaan kuvata elämääni. Mieluumin elän sitä ja yritän aina välillä ottaa muutaman kuvan.

Mainokset