Saan usein kysymysiä mitä teen työkseni ja millä elän. Olen surffiopettaja- ja valmentaja ja ajattelin nyt kertoa työstäni. Tämä onkin oivallinen hetki tehdä se, sillä on suununtai-ilta ja makaan kuolleena sohvalla (Tai siis silloin oli kun kirjoitin tämän. Julkaisu perinteisesti hieman jälkijunassa). Olo on todella väsynyt kuluneen viikon jäljiltä. Mutta hyvällä tavalla. Työni on fyysisesti todella rankkaa, mutta se on myös todella palkitsevaa.

Surffiopettajan työ pitää sisällään, yllätys yllätys, surffauksen opettamista sekä aloittelijoille että edistyneemmille surffareille. Olen freelancer, mutta teen pääasiassa töitä muutamalle surffikoululle Nosarassa ja lisäksi minulla on omia oppilaita. Opetan yksityistunteja sekä max. kolmen hengen ryhmiä. Valtaosalla tunneista on joko yksi tai kaksi surffaria.

Osa asiakkaista ottaa ainoastaan yhden tunnin, suurin osa enemmän. Välillä opetan campeilla, joilla ohjelmaan kuuluu surffausta 1-2 kertaa päivässä. Campit ovat kivoja, sillä siinä ehtii tapahtua kehitystä. Camppien miinus tulee siitä, että niiden aikataulut on useimmiten lyöty lukkoon jo etukäteen eikä minulla ole mitään tekemistä aikataulujen kanssa. Ja silloin saatetaan joutua surffaamaan ei-niin-hyvissä olosuhteissa. Surffi on hyvin olosuhderiippuvaista ja vuorovesi ja tuulet vaikuttavat todella paljon.

Suurin osa asiakkaistani on omatoimilomalaisia, ja heille tehdään aina surffisuunnitelma asiakkaiden toivoiden mukaan. Joskus mennään päivä kerrallaan ja fiiliksen mukaan, välillä asiakkaavat bookkaavat etukäteen päivät ja kellonajatkin tai pyytävät jo hyvissä ajoin minua varaamaan heille slotin parhaaksi katsomaani aikaan. Nämä ovat kaikkein mieluisimpia opettajallekin. Campeista tietää jo etukäteen paljon rahaa viikosta on odotettavissa, mutta tämä systeemi kaikkein kivoin ja joustavin. Voin itse sopia kunkin asikkaan kanssa sopivimmat surffiajat, voidaan tehdä muutoksia ja pitää vaikka tuplasessio jonakin päivänä tai välipäivä jos väsyttää. Minulla on myös muutamia pitkäaikaisoppilaita, jotka asuvat Nosarassa (tai tulevat tänne osaksi vuotta), ja surffaamme esim. pari kertaa viikossa yhdessä ja lisäksi he harjoittelevat itsenäisesti.

17498852_1389260011117703_6851381357874832956_n
Nämä joogaretriittiläiset ottivat muutaman surffitunnin joogan ohessa. Isolla ryhmällä oli kolme opettajaa.
surf lesson
Tämä on varmaan yleisin mielikuva siitä miltä surffiopetus näyttää ainakin aluksi. Itseasiassa näin isot ryhmät ovat harvinaisia ja suurin osa asiakkaista ottaa henkilökohtaista valmennusta.

Työ on todella fyysistä. Olen aina oppilaitten kanssa vedessä. Aloittelijoiden kanssa olen matalassa vedessä ilman surffilautaaa ja opastan kädestä (lähinnä jalasta) pitäen löytämään oikean paikan surffilaudan päällä, valitsemaan ja ottamaan aaltoja. Edistyneempien surffareiden kanssa ollaan syvemmässä vedessä, joten olen omalla laudallani ja melon jatkuavasti ja välillä työnnän asiakkaita jos he tarvitsevat apua. Työni pitää siis minut hyvässä kunnossa, mutta toiselta kantilta katsottuna minun on pakko olla hyvässä kunnossa työni takia. Että jaksaa tehdä useamman tunnin päivässä. Joskus opetusta on jopa kuusi tuntia päivässä. Tällaisessa työrupeamassa ei tarvitse miettiä mitä “saa ” syödä. Sen sijaan mietin aamulla kuinka paljon täytyy syödä ja tehdä eväitä että saa riittävästi energiaa.

Fyysisyydestä ja hyvässä kunnossa olemisesta päästään työni suurimpaan haasteeseen. Surffiopettajana olen vastuussa ihmisten hegestä. Meressä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Leashi voi katketa ja surffilauta karata rantaan. Kun vedessä tapahtuu jotain yllättävää, ihmiset menevät helposti paniikkiin joka voi olla kohtalokasta. Ensiapu ja meripelastustaidot ovat välttämättömät. Käytäntö on kuitenkin eri asia kuin jonkin asian oppiminen kurssilla. Aloittaessani surffiopettajana en miettinyt tätä puolta paljoakaan. Nykyään mietin paljon enemmän. Minulle on käynyt niin että asiakkaan lauta karkasi ja hän meni paniikkiin isohkoissa aalloissa. Hän oli antanut ymmärtää olevansa kokenut surffari. Kaikki päättyi hyvin, mutta oli täysi työ saada hänet rantaan. Nykyään olen paljon tarkempi, jos joku esim. sanoo osaavansa surffata ja bookanneensa tunnin ainoastaan siksi, että haluaa oppaan näyttämään surffispottia.

Screen Shot 2017-04-05 at 4.49.20 PM
Emma on jo kokeneempi surffari mutta tulee aina vuosittain viikon tehovalmennukseen.
Screen Shot 2017-04-05 at 4.57.21 PM
Koutsi tuuppaa tarvittaessa hieman vauhtia, vaikka shortboardilla surffaavan tehtävä on jo ottaa itse omat aaltonsa.

Screen Shot 2017-04-05 at 4.54.49 PM

Asiakkaani ovat 50/50 miehiä ja naisia. Aikuisia on noin 80%, ehkä enemmänkin. Pidän aikuisten opetuksesta enemmän, vaikka lapset ovat tavallaan helpompia sillä he opivat nopeasti. Isommat lapset ja teinit ovat huippuja, jos he ovat oikesti kiinnostuneita surffauksesta. Tätä ikäluokkaa ei ole kovin paljon, mutta viime viikolla minulla oli 13v tyttö ja tällä viikolla on toinen samanikäinen, joka kanssa surffataan koko viikko. He ovat molemmat jo hieman edistyneempiä surffareita ja tosi huippuja ja innokkaita oppimaan. Nuoremmat lapsetkin ovat kivoja, jos he ovat oikesti kiinnostuneita surffauksesta. Sen sijaan “lastentarhaopetus” ei ole suosikkihommaani, vaikka siinä pääseekin helpolla, sillä surffauksen sijaan saatetaan vaan päätyä kieriskelämään rantamudassa ja keräämään simpukoita.

Parasta työssäni ovat asiakkaat. 99% on aivan mahtavia. Saatan olla väsynyt töihin mennessä, mutta saan energiaa ihanista asiakkaista. Heistä tulee usein kavereita ja ystäviä ja tapaamme myös muissa merkeissä ja he palaavat joka vuosi uudestaan. Asiakkaat kutsuvat minua myös toisenaan lounaille ja dinnereille, joka on kivaa paitsi ilmaisen hyvän ruuan, ehdottomasti myös seuran takia. En tiedä ovatko kaikki muut innoissaan hyppimässä kattoon jos on joku työhön liittyvä lounas/dinneri varsinaisen työajan ulkopuolella, mutta minä olen. Rakastan jutella mielenkiintoisten ihmisten kanssa. Lisätään nyt vielä, että asiakkaat eivät suinkaan ole mitään potentiaalisia poikaystäviä, vaan yleensä perheitä ja iäkkäämpiä ihmisiä tai porukoita. Mutta mitä mielenkiintoisimpia ja inspiroivimpia ihmisiä. (Tästä voisi tehdä ihan oman postauksensa.)

intermediate surf coaching
Tässä normaalimpi tilanne. Kaksi ensikertalaista surffaria henkilökohtaisessa opetuksessa.
IMG_8365
Todistusaineistokuva kotiin viemisiksi, että surffattu on. Nämä herrat olivat enemmän juhlatuulella, mutta innostuivat silti surffaamaan lähes joka päivä kunhan ei tarvinnut herätä liian aikaisin.
10888788_400451436780644_657912895663479106_n
Camppien paras puoli: yhteishenki ja muu oheistoiminta! Adilian Surf Bikini Retriitillä saa viiniä rannalla auringon laskiessa surffisession jälkeen!

Kerroin jo aiemmin, että surffiopetus on ollut palkitsevin työni ikinä. Asiakkaan naama hyvän aallon jälkeen kertoo jo paljon, mutta saan myös lähes päivittäin palautetta hyvistä opetustaidoistani. Koen olevani hyvä työssäni, mutta tottakai on aina kivaa myös kuulla se. Vahvuuteni työssäni on varmaankin olennaiseen keskittyminen. Vaikka olisi monta asiaa korjattavana, pitää kesittyä siihen tärkeimpään, ja usein tämän tärkeimmän korjaaminen saattaa korjata jo pari muutakin. Minulta kysytään usein olenko opettaja siviiliammatiltani/koulutukseltani tai mitä muuta opetan tai olen opettanut. En ole opettaja, mutta olen kyllä opettanut tutkija-aikanani yliopistossa. Sain sielläkin hyvää palautetta että luentoni ja teettämäni harkat olivat opettavaisia. Surffiopetus on viimeistään varmistanut että todellakin nautin opetuksesta, ja jos en tulevaisuudessa enää opeta surffia niin tykkäisin kyllä tehdä jotain muuta mihin liittyy opetusta/koulutusta.

Sitten huonot puolet. Vai onko niitä? Offshorekaudella meressä tulee välillä todella kylmä, mutta onneksi neopreeni on keksitty. Opettaessa tulee paljon paljon kylmempi, kuin jos olisin itse surffaamassa. Huonoissa puolissa voisi mainita myös sen yhden prosentin eli hankalat asiakkaat. Näitä on kuitenkin todella harvassa. Yleensä hankaluus liittyy siihen että ei ymmärretä että meri ja aallot muuttuvat. Joskus aallot ovat liian suuret. Selitän tietenkin asiakkaille miksi aikatauluja pitää muuttaa tai ehkä jopa perua koko sessio. Yleensä asiakkaat ymmärtävät, mutta on niitäkin ketkä saavat raivokohtauksen. Jos keli on oikesti sen verran iso (tai esim liian tuulinen) en tietenkään ota riskejä. Silloin ei surffata. Jos keli pienempi mutta asiakas haluaa väkisin surffata väärällä tidella tai esim liian pienellä laudalla, niin sitten surffataan. Yleensä yhden session jälkeen he kuuntelevat paremmin. Joskus on sattunut sitäkin, että asiakas on ihmetellyt minut nähdessään että jaahas, sinäkös se surffiopettaja olet. Mitähän he ovat sitten odottaneet? Ehkä miestä, en tiedä. Nämä kyseenalaistukset on kuitenkin nopeasti kuitattu sillä, että surffaan aina muutaman aallon asiakkaiden edessä, kun he melovat aallon jälkeen takaisin. Meressä tulee kylmä jos vaan istuskelee ja kyllä itseänikin kiinnostaisi nähdä miten oma valmentajani osaa surffata.

17436171_10154605252681731_3962782257673037668_o
Edistyneempien kanssa voidaan surffata isompia aaltoja.
16903586_10154535838806731_1140714023966123713_o
Ja pienten kanssa miniaaltoja.

Sitten sellaiseen kiinnostavaan kysymykseen eli elääkö tällä. Kyllä elää, jos tekee kovasti töitä. Työ on todella kausiluontoista, eli pitää olla valmis tekemään hommia silloin kuin asiakkaita on. Välillä on hiljaisia viikkoja ja kuukausia. Viime viikko oli superkiireinen ja tienasin noin 900 USD. Useimmiten viikon tienestit ovat noin 300-400 USD hujakoilla. Sairastelu tietenkin rokottaa tilipussia heti, pari päivää sairaana melkein jo puolittaa viikon tienestit. Raha tulee sekä opetuksesta, komissioista (kun myyn lisätunteja oppilaille jotka tulevat surffikoulujen kautta) sekä tipeistä. Opetussessiot ovat aina 90 minuuttia ja päivässä näitä saattaa olla 1-5.

Sellaista on surffiopettajan työ. Yllättikö joku? Kello alkaa olla kymmenen, joten korkea aika mennä nukkumaan. Huomenna on vain kaksi tuntia, mutta ensimmäinen on jo 7lta ja haluan surffata ennen sitä. Huomiset oppilaat ovat 13 vuotias Emma josta jo mainitsinkin ja noin 70v Peter, jonka omistama arkkitehtitoimisto on suunnitellut New Yorkin Freedom Towerin sekä Dubain maailman korkeimman rakennuksen. Ensi viikko on leppoisampi töihen suhteen, joten mietiskelin että olisi kiva päästä taas surffivalmennukseen itsekin hakemaan vähän uutta potkua omaan surffiin. Ehkä sellaista lähitulevaisuudessa. Ilmoittauduin muuten vapaasukelluskurssille, joka on huhtikuussa! Jännää, olen haaveillut tästä kurssista jo pitkään. Ja vähän kauhistuttavaakin, miten ihmeessä siellä veden alla voi olla minuuttitolkulla. Tästä kuulette varmasti lisää!

Mainokset