Kerroin jokin aikaa (eli varmaan 2 vuotta…) sitten, että olin ilmoittautunut vapaasukelluskurssille. Nyt on kurssi käyty ja se oli huikea kokemus. Vapaasukellus on kiinnostanut itseäni jo pitemmän aikaa. Nosarassa on useampiakin tuttuja ketkä harrastavat vapaasukellusta keihäskalastuksen muodossa ja mua aina ällistyttää kuinka he pystyvät olemaan niin pitkiä aikoja pinnan alla.

Vapaasukeltajat ovat aina olleet mielestäni aivan yli-ihimisiä ja nyt kurssin jälkeen mulla on vielä enemmän kunnioitusta heitä kohtaan. Ylitin kurssilla omat odotukseni, mitä tulee staattiseen hengityksen pidättämiseen (2 minuutta!), mutta nyt mua itseasiassa ihmetyttää vieläkin enemmän, miten jotkut todellakin pystyvät pidättämään hengitystään useamman minuutin ja samalla uimaan ja kalastamaan.

vapaasukellus_02

vapaasukellus

Kurssilla oli sekä teoriaa että käytäntöä. Teoria liittyi pääasiassa turvallisuusjuttuihin, miten tunnistaa ja toimia erilaisissa tilanteissa esim. jos sukeltaja menettää tajunnan tai on lähellä sitä. Lisäksi opittiin painojen käytöstä ja miten itse sukellusuosritukseen valmistaudutaan. Jos mietitte mitä ihmeen painoja, niin ei nyt ainakaan levypainoja tai kahvakuulia… Ei tähän sentään bodausta liity. Vapaasukelluksessa käytetään usein painovyötä, joka helpottaa pohjaan pääsyä (ja vastaavasti vaikeuttaa pintaan tuloa). Painojen määrä riippuu sukeltajan painosta sekä siitä kuinka syvälle on tarkoitus sukeltaa.

Käytännön osuudessa harjoiteltiin alkuun kuinka potkaista itsensä pinnalta syvyyksiin ja kuinka edetä veden alla. Lisäksi tehtiin paljon pelastusharjoituksia. Miten pidellä ja kuljettaa tajutonta tai muuten vaan pihalla olevaa sukeltajaa. Hengenpelastusharjoittelua ei voi tehdä koskaan liikaa ja se on todella rankkaa. Etenkin kun joutuu harjoittelemaan 20 kg painavamman miehen parina. Olen harjoitellut meripelastusta useasti ennenkin, mutta taas tuli paljon uutta asiaa. Ja uusia tekniikoita. Pelastusharjoittelu tuntui tällä kertaa vaikeammalta kuin koskaan aikaisemmin, ja syytän siitä räpylöitä. Vapaasukelluksessa käytetään räpylöitä, jotka ovat paljon pidemmät kuin tavalliset snorklausräpylät. Räpylöihin tottumattomalla nilkat saattaa aluksi kipeytyä ja etenkin jos räpylät ovat liian jäykät. Mulla oli lainassa aivan liian suuret räpylät ja jouduin käyttämään kumitossuja räpylöiden alla. Räpylät kuitenkin heilui jalassa ja lisäksi mulla oli jalkapöydässä paha ruhje surffilaudasta, jota räpylä painoi jatkuvasti. Suomeksi sanottuna, sukeltaminen oli yhtä tuskaa. Pikku vinkki siis, jos harkitsette vapaasukelluskurssille osallistumista. Hommatkaa sopivat välineet ja totuttautukaa niihin hyvissä ajoin. Ettei tarvitse kuten minä, kiroilla tuskissaan ensimmäisen viisiminuuttisen jälkeen ja miettiä että koska tää loppuu.

Tää on muuten just tällanen kulttuurijuttu. Suomalainen Tiina olisi varmasti hommannut kaikki vimpan päälle sukelluskamat hyvissä ajoin, mutta Costa Ricalaiselle Tiinalle ei tullut edes mieleen että mitään varusteita ylipäätään tarvitaan. Ja sitten kun selviää että niitä tarvitaan, se haalii viimehetkellä käsiinsä jotain vähän sinne päin ja on sitä mieltä että nää on ihan hyvät…

duck dive

Screen Shot 2017-06-10 at 2.42.09 AM (1)

veden alla

En ole nyt kurssin jälkeenkään hankkinut omia vapaasukellusvarusteita. Mua ei missään tapauksessa kiinnosta vapaasukelluksessa ennätysten tekeminen. Ei syvyydessä eikä ajassa. Ainut asia mikä sukelluksessa kiinnostaa tai miten sitä haluan tehdä on vaan sukellella kirkkaissa ja matalissa vesissä ja ihmetellä vedenalaista maailmaa. Ja sitä nyt voi tehdä ihan vaikka pelkällä maskilla. Onhan niistä muista välineistä varmasti iloa ja hyötyä, mutta mulla on näköjään meneillään joku “real mermaid” juttu. Eli kaikki paitsi bikinit on ihan turhaa. Mähän harrastan myös avomeriuintia ilman mitään rapylöitä tai uimalaseja.

Hehe, tuo mermaid -juttu kuulostaa vähän nololta ja en mä ihan sitä kuitenkaan tarkoittanut. Ei tässä nyt ihan niin sekaisin olla että kuvittelisin olevani merenneito (paitsi mähän oon…).  Tuo ei-välineurheilua -asenne liittyy enemmänkin  siihen, että kaikki välineet ja etenkin tosi viimeisen päälle olevat ja ei-ihan-välttämättömät-varusteet edustaa mulle tosi Amerikkalaisuutta. Vertaa, että Amerikkalainen tulee sillä isoimmalla ja kalleimmalla maasturilla rannalle, vetää takakontista esille upouudet Pyzelit, mutta ei osaa edes surffata. Ja sitten tulee tico, jolla on ehkä vähän vanha ja kulahtanut lauta, mutta surffaa sata kertaa paremmin. En mä tiedä onko tässä ajattelussa mitään järkeä… Ehkä se todellinen syy, miksi en ite käytä varusteita avomeriuinnissa onkin se, että kuinka epäseksikästä onkaan nousta merestä joku uimalakki ja lasit naamalla. haha. Kukahan tällä olikaan nolo…

Noniin, nyt eksyttiin taas aiheesta ja pahasti. Ehkä pointti oli kuitenkin se, että siinä sukelluksessa mitä itse haluan tehdä, ei ole niin justiinsa onko mulla ne parhaat varusteet, jotka maksimoi sukellusajan tai -matkan. Mä haluan vaan käydä katselemassa kivoja kaloja pinnan alla. Ennätyshakuisesta vapaasukelluksesta vielä varoituksen sananen eli tällaiseen vapaasukellukseen liittyy paljon epäonnistumisia. Henkisiä epäonnistumisia, kun ei pääse tavoiteaikaan tai syvyyteen ja tulee ylös aiemmin. Ja myös fyysisiä epäonnstumisia eli tajunnan menetyksiä ja vastaavaa. Itse en todellakaan kaipaa tällaisia negatiivisia kokemuksia sukellusharrastukseeni. Kalojen ja korallien ihmettely riittää hyvin.

 

 

Mainokset